Vierailulla

Tänään meillä oli vieraita. Dafi ja Wicca tulivat meille päivähoitoon YO-juhlien ajaksi. Mamma oli sopinut alustavasti likkojen noudon niin että jos keli näyttää suotuisalta noutaa jo aamusta ja jos vettä tulee taivaan täydeltä niin nouto on vasta siinä vaiheessa kun lakit on saatu päähän. No lopputulos oli tuo jälkimmäinen..

Tällä kertaa Dafin saaminen autoon sujui huomattavasti edelliskertoja sujuvammin. Johtui varmasti siitä kun Wicca oli mukana ja hyppäsi epäröimättä Yellonan takapenkille. Onneksi tällä kertaa ei ajomatkaa olisi kuin vajaa 30 kilometriä suuntaansa, ehkäpä matka menisi ilman oksentamista... No toivossahan oli hyvä elää. Liki välittömästi auton startattua alkoi Dafi kuolata hurjana ja puhalteli suuria kuolapalloja poskipielistä. Ja reilun 10 kilometrin kohdalla (eli noin 10 minuuttia lähdöstä) tyhjentyi koko vatsan sisältö sitten auton takapenkille. No sellaista elämä on..

Dafi ei vielä rakasta reissaamista

Tytöt olivat hiukan ihmeissään auton pysähtyessä pihaan. Mamma päästi kummankin neitokaisen tutkimaan ympäristöä irrallaan samalla kun putsaili nappulat autosta. Onneksi juuri oli hankittu uusi huopa auton suojaksi niin ruokamössö oli helppo kipata siitä suoraan kaseikkoon.

Me olimme Wänen kanssa sisällä tyttöjen tullessa. Emmekä ihan heti edes huomanneet että mamman saapumisessa oli jotain outoa. Ei ennenkuin näin Dafin ikkunasta. Siitä se sitten riemu repesi. Mamma laittoi varmuuden vuoksi minulle ja Wänelle kopat päähän ennenkuin päästi meidät tervehtimään likkoja. Wicca kertoi ärähdyksellä ettei häntä sopinut tulla liian lähelle ilman lupaa. Ja Dafi puolestaan kynti maata vääntyneenä aivan mutkalle yrittäessään mielistellä vuoroin minua ja vuoroin Wäiskiä.

Pahimman alkuhässäkän tyynnyttyä menimme koko porukka toviksi sisälle. Mamma totesi olevansa odottelun jäljiltä umpi jäässä ja verensokerin pohjalukemissa joten tovi lämmittelemässä sohvalla peiton alla jotakin einehtien olisi aiheellista ennen lenkille lähtöä. Tytöt tekivät tutkimuksia ympäri huushollia ja pyysivät välillä päästä pihallekin. Mamma päästi toki tyttelit tutkailemaan pihapiiriä, mutta tällä kertaa meidän juoksulangoissa irtiolon sijasta. Sitten tehtiin vuoron vaihtoa, Dafi sisälle ja Wäne Wiccan kanssa pihalle. Nuo paksuturkkiset tarkenivat hyvin pihalla ja me vinttikoirat saimme sitten nauttia lämmöstä sisätiloissa.

Kun mamma vihdoin oli saanut itsensä lämpimäksi oli aika lähteä lenkille. Mamma harkitsi ensin hetken Dafinkin peukkukynsien teippaamisesta suojaan, mutta tuli sitten siihen lopputulokseen että ehkä likan vauhti ei vielä ole sellainen että moista hifistelyä tarvitaan. Mamma otti minut hihnaan ja iskä Wänen ja sitten mentiin pellolle. Tytöt meinasivat ensin suunnata ihan väärään suuntaan (sinne mistä oli tultu) mutta pienen huhuilun jälkeen likat liittyivät seuraan ja pellon reunassa minut päästettiin sitten Dafin kanssa irti ja Wicca joutuikin hihnaan. Voi sitä juoksemisen riemua. En moneen päivään ollut päässyt irrottelemaan ja nyt kun oli sitten pikkulikka pomppimassa perässä kenguruna otin todellakin ilon irti tykittämisestä. Mamma totesi Dafin juoksutavan hengenvaaralliseksi. Tytsy kun ei lainkaan katsonut mihin juoksee, vaan mätkähteli välillä päin wäneä ja wiccaa kun kesken juoksun pitikin kääntyä katsomaan mistä suunnasta minä kaarroin takaa. Mamma totesi että oli helpompi päästää Wiccakin juoksemaan kun aika ajoin Dafi roikkui Wiccan karvoissa ja kurkussa yrittäen saada tämänkin innostumaan spurttailusta..

Wiccan irtipääsyn seurauksena oli sitten pieni katoamistemppu. Meidän suunnatessa normaalille lenkille, katosivat neitokaiset näkyvistä ja suuntasivat ilmeisesti joko naapurin kissan tai jänisten perään. Eli ei muuta kuin takaisin etsimään mihin tytsyt ryntäsivät. Onneksi karkumatka ei ollut pitkä ja koko porukka saatiin taas kokoon pellolle. Mamma ja iskä totesivat että oli siis turvallisempaa vapauttaa minut ja pitää Wicca hihnassa, sillä selkeästi Dafi seurasi Wiccaa ja minä Dafia.. Wänen irti päästämistä ei missään vaiheessa edes harkittu. Ei tällä kertaa...

Lenkin jälkeen saivat Wäne ja Wicca jäädä taas pihalle, meidän suunnatessa sisälle. Kostea heinikko oli saanut vinttikoirien tassut heloittavan pinkeiksi ja olisi turha vilustuttaa itsensä näin kisamatkan kynnyksellä. Mustaturkkiset saivat jäädä pihalle senkin takia että Wicca oli tehnyt puoliuinnin ojassa ja oli näinollen vatsaa myöten märkä. Wänelle sopi ihan hyvin pihalla oleilu hyvässä seurassa.

Mamma suuntasi kokkaamaan ihmisille sapuskaa ja ihmetteli sitten hetken perästä kun Dafi ramppasi hyvin huolestuneesti piipittäen ulko-ovelle. Vilkaisu pihamaalle selvitti syyn itkuun. Wäne ja Wicca olivat VESISATEESSA ja piipittivät myös sisälle.. No, tarkoitus ei ollut kastella koiria yltäpäältä joten pyyhekuivauksen kautta pääsivät mustaturkitkin sitten sisälle.

Taas alkoi melkoinen menuetti kun jokainen etsi omaa paikkaansa. Kuka olisi sohvalla, kuka lattialla, kuka kenen vieressä?? Lopputuloksena oli sitten suhteellinen rauha jokaisen asettuessa aloilleen.

Varsin miellyttävä lenkkipäivä siis, vaikka lenkin jälkeen olin kyllä melko pikaisesti sitä mieltä että "Eikö noi vois jo lähteä kotiin?". Seuraavalla kerralla Dafi onkin sitten meillä hoidossa pari päivää. Mamma epäili että pikkuneidille voi tehdä ihan hyvää pieni irtiotto Wiccasta, sillä vaikka sinänsä oli erittän hyvä että Dafi seuraa lauman vanhempaa narttua kuin hai laivaa, niin pärjääminen myös ilman Wiccaa on hyvää itsenäisyyden kehittämistä. Sinänsä oli myös hyvä että paikka oli nyt jo Dafille tuttu heinäkuuta ajatellen..

Väsynyt pikkuneiti lenkin jälkeen