6.etappi / 7. päivä - kotia kohti

Kisat oli siis suoritettu kunnialla loppuun ja oli kotimatkan aika. Aamulla emme pitäneet mitään kiirettä, meillähän oli tuttu tie ensimmäiseen yöpymispaikkaan ja tiesimme ettei siihen tuhraannu turhan montaa tuntia.

Suomileiristä lähtiessä toinen Askolan koirakoista joutui toteamaan auton renkaan tyhjenneen (naula). Joten pikainen täyttö ja he suuntasivat suoraan paikkauttamaan rengasta. Onneksi lähistöllä oli rengasliike joten apu varmaan löytyi helposti. Mammakin päätti että voisi olla hyvä ajatus käydä korjauttamassa tulomatkalla puhjennut rengas joten kun pääsimme maantielle 3 pysähdyimme ensin tankkaamaan ja sopivan rengasliikkeen osuessa kohdalle kurvasimme pihaan apua kyselemään. Hallin puolelta tulikin heti palvelualtis asentaja luoksemme ja mamma kysyi jos hän puhui englantia? Eipä puhunut. No sitten vain kädet käyttöön. Mamma näytti takarengasta jonka kohdalla oli erilainen rengas kuin muut (eli vararengas) ja sitten vararenkaan paikkaan auton alle ja lyttäsi sitten kämmenet yhteen. Mies nyökkäsi ja viittasi ajamaan sisään. No ei siinä varmaan paljoa ihmettelyä tarvittu kun näillä eleillä selkeni rengasasentajalle että autosta löytyi risa rengas..

Rengaspajalla

Mamma ajoi auton sisään ja otti minut autosta pihalle jotta asentaja pääsi käsiksi vararenkaaseen. Siinä ei kauaa nokka tuhissut kun rengas oli irti vanteelta. Sitten tuli huono uutinen. Asentaja viittasi mamman luokseen ja näytti renkaan sisältä löytyvää murumäärää. Rengasta ei voisi korjata sillä sen rakenne oli rikkoutunut mamman ajettua sillä liian pitkään tyhjänä. No mamma kohautti olkiaan ja näytti että pistä takaisin vanteelle vaan ja auton alle.. Elettäisiin siinä toivossa että rengas ei puhkea ennenkuin ollaan takaisin Tallinnassa. No paikalle oli tullut toinen asentaja ja kävi ilmi että hän puhui englantia. Heiltä löytyi takapihalta käytettyjä renkaita ja jos sopivan kokoinen löytyisi niin voitaisiin laittaa ehjä vararenkaaksi. Näin siis tehtäisiin. Sopivan kokoinen löytyi, mutta tuo oli erilainen pinnaltaan ja nopeusluokaltaan kuin varsinaiset renkaat (ja erilainen kuin vararenkaana ollut). Mamma ja asentaja totesivat että oli pienempi paha että renkaat olivat erilaiset kuin se ettei meillä olisi mitään vararengasta. Homma hoitui sukkelasti. Kun asentaja kuuli auton olevan vuokrattu pakattiin rikki ajettu rengaskin mukaan. Samalla asentaja vielä korjasi vääntyneen vararenkaan kiinnitysmekanismin ja öljysi kiinnityspultin kierteet. Eli nyt jos rengas puhkeaisi, voisi mamma suoriutuakin hommasta itse. Kun kaikki oli kunnossa kävi mamma maksamassa lystin. Hinta otettiin vain asennustyöstä ja kustannus jäi alle viiteen euroon.. Täytyy kyllä jälleen kerran todeta menttaliteetin ja hintojen olevan aivan toista kuin kotimaassa.

Unkarin pustaa

Sitten matka jatkui. Tuttua tietä jälleen Presoviin. Maisemat olivat yhtä tasaisia kuin tullessa. Keli oli ajamisen kannalta kiva, pilvinen ja muutamia satunnaisia sadekuuroja. Minä vietin aikani pääsääntöisesti nukkuen. Pysähdyimme vain pikaiselle pissipaussille suunnilleen puolivälissä matkaa ja olimme loppujen lopuksi neljän pintaan perillä kaupungissa.
Emäntämme oli juuri käymässä asunnolla ja hän jäi seuraksemme. Emäntä oli kertonut isoäidilleen millainen koira oli vierailulla ja isoäiti oli kuulemma kiinnostunut näkemään minut. Mamma totesi että hän tunsi itsensä kisaviikonlopun jäljiltä niin likaiseksi, mutaiseksi ja rähjääntyneen näköiseksi että kävisi mieluusti kylvyssä ennenkuin lähtisimme näytille. Joten vesiboileri lämmittämään vettä ja odotellessa mamma kertoi kisapäivistä. Käytyään kylvyssä ja vaihdettuaan vaatteet ja tehtyään itsestään jälleen ihmisen näköisen totesi mamma että voisimme matkalla käydä sitten syömässäkin jotain. Läheltä löytyi ravintola jonka terassille minäkin pääsin sitten mukaan. Mamma pyysi emännältämme suositusta mitä kannattaisi tilata kun halusi syödä Slovakialaista ruokaa. Valinta osui sitten eräänlaisiin pelmenneihin. "Pastakuoressa" olevaa perunamuussia vuohenjuustokastikkeella ja ruohosipulisilpulla. Totesin ruuan varsin herkulliseksi mamman antaessa minulle maistiaiseksi viimeisen palan lautaseltaan. Emäntämme söi puolestaan pasta bolognesen, se tuoksui mielestäni varsin herkulliselta.

Syötyämme suuntasimme sitten emäntämme isoäidin luo. Sinne olisi noin kymmenen minuutin kävelymatka. Parin korttelin päästä tulimme kirkon kohdalle. Kirkon aidatulla pihamaalla leikki koira ja minun piti tietysti kertoa tälle että ei kannata kukkoilla että minä olen nyt euroonpanmestari. No kävikin ilmi että tuo oli vuoden ikäinen narttu. Neitokaisen omistaja kysyi jos halusin tulla kirkon pihalle juoksemaan? Mamma totesi että voisi tehdä ihan hyvää minulle jaloitella irrallaan ja niin me menimme riehumaan. Olin melko väsynyt eilisestä enkä oikeastaan innostunut neitokaisen hyvin "wäiskimäisen" ärsyttävästä riehumisesta. En pidä siitä että joku yrittää roikkua korvissani tai purra kaulastani. Ja kerroinkin mielipiteeni muutamalla ärähdyksellä. Osoitin myös mammalle että olin jo ihan valmis jatkamaan matkaa kun aloin etsiä avointa kulkureittiä josta olisin päässyt pihalta pois. Vaikka leikkihetki jäi varsin lyhyeksi sai se varmasti elimistössäni hyviä asioita liikkeelle, veren kiertämään ja kisan jälkeiset jumit avautumaan. Eikä varmasti ihan joka koiraa kutsutakaan kirkkomaalle juoksemaan.

Kävimme näytillä emännän isoäidillä. Hänen suhtautumisensa minuun oli hiukan aran ihaileva. Minulle tuotiin herkkupaloja, jääkaapista löytyneet paistetut makkarat ja hiukan kanaa. Varsin nopeasti mamma sitten kuitenkin totesi että meidän olisi varmaan aika vetäytyä majapaikkaan lepäämään. Paluumatkalla otimme vielä kuvan kirkosta paraatipuolelta. Kaunis kirkkko.

Kun pääsimme asunnolle sain minä eteeni puolen kilon jauhelihasatsin ja mamma herkutteli hieman varaamiansa suklaarusinoita. Tuntui taas varsin ihanalta käydä unille vuoteeseen ja tietää että aamulla saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa.