Aamu valkeni jälleen aurinkoisena. Mamma heräili rauhassa, kävi suihkussa ja meikkasi. Minullakaan ei ollut kiire mihinkään vaan loikoilin tyynesti sängyllä odotellessani. Saatuaan kaiken valmiiksi ja tavarat kasaan otti mamma minut ja petini ja menimme autolle. Peti autoon ja minä pääsin aamutarpeille. Mamma siirsi auton varjoisampaan kohtaan (se oli ollut suorassa aamuauringon paisteessa) ja palasi hotellille aamiaiselle. Syötyään haki mamma loput tavarat huoneesta ja sitten oli taas aika suunnata tien päälle.Kun ajoimme kauniin Pärnun läpi näki mamma sellaisen paikan jota olimme illalla etsineet. No tietäisipähän sitten seuraavaa kertaa varten mistä tuollainen löytyy..
Tie Pärnusta Tallinnaan on oikeastaan aika tylsä. Emme turhia hidastelleet vaan päästelimme tasaista tahtia satamaa kohti. Tallinnaan saavuttuamme ajettiin bensa-asemalle josta löytyi imuri. Mamma siivosi auton sisältä heitellen kaikki roskat pois ja itseasiassa sinne lensivät myös menomatkalla hajonneet puukengät. Vaikka ne ehkä olisi saanut suutarilla kursittua kokoon niin toteamus oli että miksi raahata rikkinäisiä.. Asia olisi toki ollut toinen jos autolla olisi jatkettu kotiin asti.
Auton siivouksen jälkeen mamma totesi ettei se imuri jota oli tarkoitus käyttää toiminutkaan. Joten kohti seuraavaa huoltsikkaa. Autovuokraamo oli kertonut siivouskulujen olevan 7 euroa sisältä (+7 takakontista) ja 7 euroa ulkopesusta. Mamma käytti pari euroa siihen että otti hiekat etuosasta ja pahimmat karvat takaa ja totesi sitten että tuo parikymmentä minuuttia mikä tuohon meni (eikä vielä riittänyt saamaan kunnon jälkeä) tulisi huomattavasti kalliimmaksi kuin se että maksaa autovuokraamolle siivoamisesta. Joten ajoimme satamaan ja sitten lähdimme kävelylle vanhaan kaupunkiin.Kävimme katsomassa (ulkoa) linnaa ja mamma otti taas minusta turistikuvia.
Sitten oli aika käydä juomassa cappuchinot. Minullekin tuotiin vesikuppi, mutten ollut kiinnostunut juomaan sitä.Huomattavasti mielenkiintoisempana pidin erään portin takaa löytyneitä patsaita. Mielestäni tuo possupatsas olisi ollut sopiva tuliainen iskälle. Mamma oli tosin sitä mieltä että emme saa sitä raahattua millään, joten täytyi nyt jättää possu odottamaan.
Autovuokraamolta tuli soitto kun olimme kaupungilla ja mamma sopi että auto tullaan noutamaan klo 14 kun laita lähtisi 15. Olimme hyvissä ajoin odottamassa. Auto oli mukavan varjoisassa kohdassa, joten sielä lepäily oli varsin mukavaa. Auton noutajaa ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut. Ei tasalta eikä varttia yli. Silloin mamma soitti vuokraamolle ja kysyi mikä on tilanne ja mitä tehdään. No pienen setvimisen jälkeen mamma sopi vuokraamon kanssa että jättää auton sinne ja jemmaa avaimen kuskin penkin alle. He noutaisivat auton sitten kun ehtivät.. Taas mielenkiintoinen toimintamalli, mutta teimme työtä käskettyä ja auto jäi kiltisti nököttämään parkkipaikalle.
Pienen tovin saimme odotella satamarakennuksen pihalla ennenkuin kuului lastautuvien ihmisten ääni. Silloin sitten kävelimme terminaalin läpi laivaan. Tällä kertaa laiva oli tupaten täynnä väkeä. Onneksi mammallekin löytyi istumapaikka ja minullekin oma kolonen tyynyä varten. Laivaan mennessä mamma oli katsellut että oli muutamia tuttuja kasvoja. Ja laivasta poistuessa, Bettina S:n tarjotessa apua että selviämme tavaroiden kanssa laivasta ulos, tajusi mamma että reissussa oli koko Yle Femman aamutiimi. Ihmekös nuo olivat näyttäneet niin tutuilta kun niitä joka aamu katseli.Muutama kanssamatkustaja oli matkan aikana kysellyt mistä olimme tulossa ja mamma ylpeänä kertoi kaikille että olin juuri voittanut euroopanmestaruuden. Jälleen tämä rauhallinen matkailuni herätti ihmisissä ihmetystä. Yksi jopa kysyi oliko minulle annettu rauhoittavia kun olin niin rauhallinen. Mamma totesi ettei tarvinnut, että rauhoittavana tekijänä toimi menneet kymmenen päivää ja noin 3500 kilometriä.
Satamasta meidän piti sitten saada taksi jolla reissaisimme oulunkylään josta iskän sisko toimisi sitten kyytinä kotiin.. No taksin saaminen ei ollutkaan mikään helppo homma. Taksikeskukseen soittaessa palvelu oli huonoa ja se taksi joka osui meidän kohdalle taksijonossa omasi tummaihosen kuskin joka ehdottomasti kieltäytyi ottamasta minua kyytiin (taksi oli tila-auto jossa olisi ollut iso takatila.. No onneksi seuraava kuski oli sitten liikenteessä vanhalla mersulla ja sain kuskilta luvan kiivetä takapenkille. Tavarat sullottiin sitten porrasperäisen meisselin takaluukkuun ja niin toiseksi viimeinen etappi alkoi. Kuski oli mukava ja matka sujui sujuvasti vaikka mamma totesikin mesen automaattilaatikon olevan mäsänä kun motaripätkällä tuo ei vaihtanut suurempaa vaihdetta silmään millään ilveellä.. No ehjänä perille kuitenkin. Maksaessaan taksimatkaa totesi mamma itsekseen että tämä olikin sitten koko matkan kallein etappi: 24€ eli tuo vajaan kymmenen kilometrin matka kustansi enemmän kuin auton päivävuokra tallinnasta.. Kalliita kilometrejä siis..
Ogelissa hyppäsimme sitten vanhan tutun Herne-volvon kyytiin. Otin ja nukahdin takapenkille heti ja hyvä etten tipahtanut siitä kun kellin niin autuaana. Viimeinen etappi oli viimein päättymässä. Oli se ihana päästä kotiin ja nähdä oma tuttu pihamaa. Home jungle is always home jungle!!
Kiitokset kaikille matkan mahdollistaneille! Tätä oli odotettu ja nyt voi tyytyväisenä todeta: Olihan mahtava reissu ja tulihan se tehtyä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti