Aamulla heräsimme hyvissä ajoin. Perheen äiti oli illalla todennut heidän suuntaavan kahdeksaksi töihin, joten mamma heräili kuuden pintaan ja ehti tehdä aamutoimet suihkuineen ennenkuin perheen herätyskello soi. Olisimme kuulemma hyvin voineet jäädä asuntoon pidemmäksi aikaa, mutta mamman mielestä oli ok lähteä liikkeelle jo aamutuimaan. Perheen äiti valmisti äärimmäisen herkullisia suolaisia köyhiä ritareita (tai no siis kananmunassa paistettuja leipiä). Aamukahvi ja leivät tomaatin ja juuston kera olivat hyvä aamustartti jolla sitten jaksaisi taas matkustaa.
Meidän oli tarkoitus poiketa mamman kanssa toisessa puistossa, sielä olisi ollut sodanaikainen panssarivaunu, ja mammalla oli ajatus kuvata minut sen äärellä.. Mutta aamun lähtötohinassa se sitten unohtui. Joten olimme kahdeksan maissa sitten jo tien päällä. Kaupat olisivat auenneet (siis ne mammaa kiinnostavat) vasta kymmenen maissa, joten emme jääneet odottelemaan.Maisemat olivat taas niiiin tasaista ja mielenkiintoa herättivät lähinnä taas haikaroiden pesätolpat. Toki poikkeuksellista totuttuun suomalaiseen kaupunkinäkymään olivat nämä työhevoset. Tai se että lehmiä kuskattiin avokärryssä.
Kymmenen maissa olimme sitten Suwałkin kaupungissa. Mamma totesi että nyt oli aikaa tehdä taas pieni kaupunkijaloittelu (ja tuhlata ne rahat). Ajaessamme kirkon parkkipaikalle näki mamma pysäköinnin valvojan ja ajatteli että täytyy käydä ostamassa parkkilippu ettei tule sakkoja. No ennenkuin mamma ehti edes nousta autosta koputti joku mies ikkunaan ja ojensi mammalle lipun jossa oli puoli tuntia parkkiaikaa. Mies selitti jotain (ilmeisesti ettei hän tarvinnut sitä enää ja olisi harmi heittää hukkaan) Mamma kiitti kauniisti. Nyt meillä olisi siis puolisen tuntia aikaa kierrellä kaupunkia. Harmillisesti kenkä ja vaatekaupat näyttivät olevan vielä kiinni. Niinpä tyydyimme tekemään pääkadulla pienen kävelyn ottaen kunnon turistikuvia. Tässä satoa siitä.
Patsastelun patsaan äärellä herätti paikallisten koirien huomion. Saimme pariinkin otteeseen väistellä näitä irrallaan pyyhältäviä pikkuotuksia. Yhden liian tuttavallinen lähestyminen sai minut hermostumaan ja ärähtämään melko raivokkaasti. Mamma huomasi sen herättävän pahennusta paikallisissa ihmisissä. No minä en silti halunnut yhdenkään vieraan koiran tulevan ilman lupaa mamman lähelle. Niissähän saattoi olla vaikka kirppuja...
Kirkon kupeesta löytyi paavi Jan Pavel II:n patsas. Suwałki oli ilmeisesti hänen kotikaupunkinsa. Mamman mielestä meistä piti ottaa yhteiskuva. Näytinkin kyllä melko ylväältä paavin edessä. Olihan katolinen kirkko siunannut tätä kisamatkaa monin tavoin, joten kai se oli aiheellista ottaa tällainen kunnon siunauskuvakin...Kirkon lähistöltä löytyi ilmainen wifi-verkkokin. Joten istuimme tovin kirkon portailla ja mamma pääsi selailemaan sähköpostit ja lähettämään pari kuvaa reissusta facebookiin. Kun parkkiaika hupeni kävelimme takaisin autolle. Kun mamma oli käynnistämässä autoa käveli pysäköinninvalvoja hyvin tuiman näköisenä auton luo kamera valmiina (he kuvasivat autojen rekisterinumerot jos ei ollut parkkilippua). Mies selitti mammalle tuimana jotain ja ystävällisesti hymyillen mamma kysyi "Do you speak english?" Mies hämmentyi vain hetkeksi ja jatkoi pajatusta puolaksi. Vihainen viittilöinti rannekelloon ja lippuautomaatin suuntaan kertoi mammalle että mies penäsi pysäköintimaksua. Aurinkoisesti hymyillen mamma otti viereiseltä penkiltä parkkilipun jonka oli jo ehtinyt napata kojelaudalta, näytti sen parkkimiehelle ja kysyi "Ok?" Miehen kasvot levisivät hymyyn ja hän kumarsi meille kohteliaasti. Kaikki oli siis kunnossa. Mamma hykerteli itsekseen lähtiessään ajamaan. Onneksi taas asiat hoituivat itsestään..
Kahvipaussi ei vähentänyt mamman zlotivarantoja juurikaan, joten ennen rajaa pysähdyimme vielä Punskin tienristeyksessä ja mamma poikkesi paikallisessa pikkuputiikissa ottamassa hiukan naposteltavaa matkaevääksi. Jotakin tuliaisiakin olisi toki voinut ostaa, mutta mamma totesi täällä viskipullon hinnan olevan jo huomattavasti lähempänä Suomen kuin Tsekin hintoja joten pullot saivat jäädä paikalleen varsinkin kun olisi pitänyt osata sanoa mitä haluaa sen sijaan että vain noukkii hyllystä. No zloteja jäi kukkaroon, mutta mamma totesi että eiköhän tässä lähiaikoina ole taas tarvetta poiketa Puolassa, joten kai nuo silloin voi tuhlata.
Hujaus vain ja olimme ylittäneet rajan Liettuan puolelle. Nyt ajoreitti oli samaa mitä olimme tulleet tulomatkalla. Tällä kertaa emme tehneet koukkausta renkaan puhkeamispaikan kohdalla (tai siis vaihtopaikan) sillä tie ihan oikeasti jatkui ilman turhia mutkia.Mamma napsi kyllä ajomatkaltakin kuvia, mutta oikeasti kuka viitsii katsella lukemattomia kuvia tasaisista maastoista. En minä ainakaan, sillä vedin pääsääntöisesti sikeitä takapaksissa.
Painelimme samaa vauhtia Latvian puolelle. Ja kuten huomaa, ei raja-asemia välttämättä edes huomaa jos sattuu räpäyttämään silmiä väärään aikaan. Rigan ohitimme tällä kertaa ohitustietä pitkin. Ei ollut mitään syytä mennä kaupunkiin pyörimään uudestaan. Minä aloin liikahdella takana levottomasti oli aika pitää pieni pissipaussi. Mamma odotti sopivan syrjäisen näköisen tien ja ajelimme varmaan jonkun mökkitietä kilometrin valtatiestä syrjään. sieltä löytyi mukava hakkuualue johon mamma päästi minut tarpeille. Sain jopa vähän taas irrotella juosten irrallaan. Mamma totesi ettei hän suotta viitsi etsiä erikseen bensa-asemaa vessareissua varten, olihan partiolainen tottunut tekemään metsään. Joten kun minä olin asiani tehnyt livahti mamma puskaan ja sitten matka jatkui taas.
Viron raja ylittyi yhtä huomaamatta kuin edellisetkin.
Kun lähestyimme Pärnua viesti mamma iskän kanssa. Olisiko sieltä vielä joku Linda Linen laiva menossa tänään Tallinnasta Helsinkiin. Meillä oli pari tuntia matkaa satamaan ja jos sopiva olisi vielä tarjolla voisimme ajella satamaan samaan syssyyn. Iskä ilmoitti että viimeinen laiva lähti juuri sillä hetkellä, joten voisimme hyvin jäädä viettämään yön Pärnuun. Mamma haikaili hieman jotakin leirintäaluetta tai vastaavaa rannan tuntumasta. Pyörimme aikamme etsien sopivaa ja lopulta päädyimme sitten pieneen hotelliin. Mamma totesi loppujen lopuksi olevansa niin väsy ettei sitten edes viitsinyt ajatella rantaan kävelyä uimisen merkeissä. Minusta oli mukava katsella ikkunasta ohikulkevia ihmisiä. Huone oli toisessa kerroksessa, joten juuri sopivan matalalla tarkkailuun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti