Aamu valkeni hieman epävakaisena. Mamma käytti minut pikaisella
aamupissillä ennen muita aamutoimia. Näin oli taas rauha maassa ja
mammalla mahdollisuus vetreytellä selkäänsä joogahetkellä olohuoneessa.
No minäkin innostuin jälleen joogaamaan. Tein aurinkotervehdyksiä
koiratyylillä samaan tahtiin kuin mamma. Yhtä aikaa olimme takamus
pystyssä ja yhtä aikaa venytimme selän pitkälle kaarelle kääreeksi.
Kolmannen kierroksen kohdalla minulle riitti ja tulin häntä heiluen
pussailemaan mammaa.. No siihen se sitten lopahti mammankin jooga siltä
erää. Selkäranka oli kuitenkin kuulemma auennut joten taas voitaisiin
paahtaa maantiellä...
Ennen lähtöä mamma laittoi viestin seuraavalle emännälle ja pyysi jos hän selvittäisi saisimmeko huomenna paikalliselta eläinlääkäriltä minulle sitten vaadittavat matopillerit ja merkinnän passiini. Saimme pian vastauksen että homma hoituu ja jos olisimme tänään ennen kolmea paikalla järjestyisi se jo tänäänkin. Mamma totesi että pitäisimme reipasta vauhtia yllä, mutta tiukalle se kyllä menisi.. Turhaa kaahaamista emme alkaisi harrastaa. Maisemat olivat tuttuja jo tulomatkalta eikä mitään maailmaa mullistavaa näkynyt. Mamma kuitenkin napsi kuvia reitin varrelta. Tässä ehkä savolaisen omistama kauppa...
Tiet muuttuivat serpentiiniksi. Oli kiehtovaa katsella mäkiä ylös ryömiviä rekkoja.
Lähestyessämme Slovakian ja Puolan rajaa näimme ilmeisestikin
sotilashautausmaan. Tämä poikkesi niin kaikista muista hautausmaista
matkan varrella. 
Sotilasmerkkejä näkyi muutenkin rajan tuntumassa, mm tämä lentokone ja takana näkyvä ilmatorjuntatykki. Pellot olivat täynnään viemärinkansia muistuttavia betonitötteröitä, mamma epäili että ne olivat ehkä jotain bunkkereita.
Jostain syystä Duclan kaupungin nimi ja vaakuna herättivät mammassa outoja fiiliksiä. Täytyy googlata mitä asioita Duclaan liittyy..
Eteläisessä Puolassa oli avaria maisemia ja piiiiiiitkiä suoria. Niin ja oli sieläkin vuoria...
Pidimme pikaisen pissipaussin tämän lentokone-kahvilan lähellä. Mamma ei tosin siten edes käynyt kahvilla. Olisi ehkä kannattanut kuten myöhemmin huomasimme... Tämä oli houkuttelevan näköinen hotelli...
Jälleen yksi kirkko. Tällä kertaa sillä paikalla jossa mamma kävi nostamassa rahaa eläinlääkärin maksua varten. Sinne kun ei varmaan visa electron kelpaisi...Minä nousin välillä tähystelemään maisemia. Onneksi oli tuo leukatuki paikalla niin pysyi hyvin pystyssä myös jyrkissä kurveissa...
Niin, mamman olisi ehkä ollut hyvä juoda se kahvikupillinen lentokoneen luona, huomasimme sen siinä vaiheessa kun noin tunnin matkan päästä Garbowista mamman silmät eivät pysyneet enää auki. Onneksi löytyi rauhallinen parkkipaikka tämän hautuumaan kupeesta. Mamma otti 10 minuutin tirsat parkkipaikalla ettei seuraava leposija olisi sitten tällaisen aitauksen sisäpuolella...
Lublinissa olisi ollut paljon nähtävää, mutta tällä kertaa ei ollut tarkoitus kiertää nähtävyyksiä. Minä herätin huomiota ihan autossa ollessakin. Liikennevaloissa vieressä olleen auton kuljettaja kehui upeaa olemustani mammalle. Seisoin silloin tähyillen liikennettä ja varmistaen että ajaisimme varmasti oikeaan suuntaan. 
Fibin iskä joutui lähtemään illalla kesken Puola-Venäjä jalkapallo-ottelun töihin. Hän kun oli poliisi ja heidän asemansa oli yksi Varsovan ympäristön hälytysasemista, eli jos tilanne Varsovassa kuumenisi täytyisi hänen olla myös paikalla rauhoittamassa tilannetta. Onneksi pelin lopputulos oli sellainen ettei pahoja mellakoita syntynyt vaikka jonkin verran rettelöintejä noiden n 125 000 Varsovan kaduille kerääntyneen jalkapallofanin keskuudessa tapahtuikin... Niin, mamma siis katsoi tuon matsin emäntämme kanssa. Harvinaista sellainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti