
Matkan rasituksia on hyvä nukkua tällaisena matalapaineisena sadepäivänä. Koko yökin meni heräilemättä, sen verran rankka jussi oli takana. Ihanaa vain olla ja nautiskella kaikista omista tutuista leluista, luista ja makuupaikoista. Mamma naureskeli että näytin kuulemma aivan raidalliselta Marsupilamilta pitkine häntineni. Minkäs sitä pieni koira hännälleen voi...
Iltapäivän torkkuhetki keskeytyi ovikellon sointiin, naapurit tulivat morjestamaan minua ja Wäiskiä. Veikan suuren rakkauden, naapurin Lyylin juoksut alkavat olla ohi, joten elämä lienee normalisoituvan senkin osalta.
Illalla tuli vielä vieraita, tuttuja jo ensimmäiseltä viikonlopulta. Meikäläistä ei paljoa muksujen

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti