Suuria koiria tihkusateessa....

Mamma oli hiukan huolissaan miten mahtaa yöt vieraassa paikassa sujua. No aivan perinteisen kaavan mukaan: nukkumaan puolen yön tienoilla, pissille kolmen-neljän maissa, uudestaan pissille seiskan maissa ja unta palloon ysiin asti. Yöllisen pissillä käynnin jälkeen minulla olisi ollut kovasti virtaa, pahaksi onneksi lelukassi oli jäänyt autoon, joten mamma joutui keksimään akuutin avun: saunasta haettu puukalikka jota sain järsiä ja kaluta, muutoin olisi ollut cd-levyt vaarassa..

Aamu valkeni pienen tihkuttelun merkeissä, mutta sehän ei meitä haittannut. Veikan kanssa tutustuttiin ympäristöön, outoja tuoksuja, makuja ja kaikkea mielenkiintoista nähtävää. Illalla olitin jo hetken verran nähneet SUUUUUUUURTA koiraa, mutta tuo ei oikein halunnut tehdä meidän kanssa tuttavuutta ja ihmiset varottelivat ettei sen kavioihin saanut mennä. En kyllä koskaan ole kuullut koiralla olevan kavioita, joten ehkä tuo oli jotain outoa rotua. Iso se ainakin oli, melkein yhtä korkea kuin mamma.

Iltapäivällä Iskä ja Mamma päättivät viedä veikan ja minut lenkille. Tallin nurkalla meidät laitettiin hihnaan ja lähdettiin pihatietä pitkin ja ison tien yli. Maantien toisella puolella odottikin sitten melkoinen kummitusjuna. Noita isoja "koiria" oli metsätien varrella useassa aitauksessa. Ne purisivat ja korskahtelivat. Taisipa joku niistä päästellä outoja hirnahduksiakin. Ihan outoa kieltä, me ei oikein veikan kanssa ymmärretty. Toisaalta olisi kyllä kovasti tehnyt mieli mennä leikkimään niiden kanssa.

Jonkin aikaa ihmeteltyämme uskaltauduimme jopa poseeraamaan selkä käännettynä uusiin tuttaviimme päin. Mamma selitti näiden olevan hevosia eikä koiria. No suuria ne on joka tapauksessa. Lenkki jatkui ja jostain syystä mamma ja iskä pitivät meidät hihnassa vaikka olimme keskellä metsää, eikä mitään vaarallista edes näkynyt misään. Toisaalta siinä oli kyllä se hyöty että mamma halusi minun kävelevän ihan lähellään ja sain vähän väliä makupaloja. Tällaiset retket on oikeastaan aika kivoja. Lopulta pääsimme kyllä irti ja saimme juoksennella veikan kanssa vapaana ihmettelemässä tuoksuja ja katselemassa kaikkea mielenkiintoista.

Kävelimme suopelloilla, vaikkei ne olleet yhtään sellaista suota mihin kotona olemme tottuneet. Löysin tuolta pellon kupeesta melkoisen aarteen, hirven luun. Kanniskelin sitä jonkun matkaa mukanani mutten sitten jaksanut keskittyä siihen kuitenkaan kun oli niin paljon mielekkäämpää josta veikan perässä. Kävimme lammen rannassa juomassa, jatkoimme matkaa laavulle ja katselimme mahtavia maisemia. Oltiin veikan kanssa varmoja että noissa metsissä on susia ja karhuja. Onneksi suurin meidän matkaa härinnyt eläin oli hyttynen, niitä kyllä olikin sitten miljoonia...

Tämä oli kuulemma juhannus aatto, tuolla ei muuten olisi ollut mitään sen kummempaa merkitystä, mutta illalla saunan jälkeen (jonka aikana veikka ja minä päätimme laulaa dueton) ihmiset istahtivat pihalle grillin äärelle ja täyttivät ilman kaiken maailman sulotuoksuilla. Hiukan jälkeen puolenyön minua väsytti jo niin paljon että mamma vei minut sisälle nukkumaan. Istui hetken vierellä paijaamassa kun nukahdin uneksimaan suurista saaliista ja uusista seikkailuista.. Onneksi unenlahjani on niin hyvät että vaikka toiset jatkoivat pihalla puuhaamista maltoin nukkua aivan rauhassa.