Toinen viikko ja rapiat...

Mammalla on ollut niin hoppuisa viikko ettemme ole ehtineet päivittää kaikkea mahdollista ja mahdotonta tapahtunutta. Joten täältä pesee ja huuhtelee koko viikon aktiviteetit.

Iskä oli viime viikonlopun reissussa ja kotiutui maanantaina. Hämmästys ja ihmetys oli suuren suuri kun olin kuulemma kasvanut ihan silmissä. Toinen suuren suuri hämmästys oli kun illalla näytimme mamman kanssa kuinka olimme harjoitelleet luoksetuloa ja seuraamista ja muutakin koulutusta. Mamma oli syöttänyt minulle ja veikalle ison pussillisen makupaloja opettaessaan että aina kun pillistä tulee piiiiiiiiitkä vihellys pitää tulla luokse, sillä silloin on herkkuja tarjolla. Sitten jotain muuta harjoiteltiin sellaisen naksumisen ja herkuttelun merkeissä. Mamman kädessä naksahti ja sitten saatiin veikan kanssa makupalat. Minä yritin kovasti nuuskia mikä sielä kädessä naksui ja aina kun nuuskin sitä kättä niin naksahti ja taas tuli herkkuja.. Jännää.

Maanantai-iltana kävimme myös noutamassa minulle uuden makuupaikan. Se on vähän samanlainen kuin veikan säkkituoli mutta jonkin verran suurempi ja kovempi. Pedin noutomatka oli aika jänskä kun lähtiessä mamma ja iskä laittoivat minut veikan kanssa auton perälle. Tähän asti kun olin aina reissannut mamman kanssa takapenkillä ja veikka yksin takana. Alkumatka meni todella hyvin, tosin veikkaa stressasi hirvittävästi että kuinka turvallista on että minä matkustan takana, jos vaikka joku auto ajaa perään ja sattuu jotain. Välillä tuo Wäiski on aivan toivoton hössöttäjä. Minä laulon jossain vaiheessa reissun kunniaksi serenaadin. Ja kun totesin ettei me oikeastaan olla mihinkään mielenkiintoiseen paikkaan menossa niin aloin nukkumaan.

Torstaina oli jännä päivä. Mamma oli varannut iskälle ja minulle ajan eläinlääkärille. Veikka olisi halunnut lähteä mukaan, mutta iskä lähti minun kanssa kahdestaan. Jännitin hiukan yksin auton perässä reissausta, ja piristin autoilua laulamalla serenaadia koko reilun kymmenen kilometrin matkan. Eläinlääkärillä sain ensimmäiset rokotukset ja eläinlääkäri totesin minun olevan älykkään oloinen, suorakinttuinen mukava kaveri. Nuuskuttelin kaikessa rauhassa tutkimushuonetta ja taisin antaa melkoisen positiivisen ensikontaktin polskeista tuolle eläinlääkärille. Eläinlääkäri totesi että minulla on tässä vaiheessa ehkä hiukan orastavaa yläpurentaa, mutta seuraavassa hengenvedossa jatkoi että kehitykseni on vielä kovasti kesken niin tuosta ei oikein varmuudella voi mitään sanoa ja kun hän ei tiedä kuinka rotuominaisesti kuuluisi olla niin ei tuosta ainakaan ei tarvinne huolestua.. Kaiken kaikkiaan tuo oli mukava käynti ja toivon pian pääseväni uudestaan tutkailemaan kaikkia mukavia tuoksuja.

Torstai oli myös ensimmäinen päivä kun iskän töihin lähtiessä jouduimme odottamaan siihen asti että mamma tuli töistä. Muuten odottelu meni veikan kanssa ihan hyvin, mutta parit pisut olin lirauttanut lattialle. Illalla töistä tullessaan iskä toi meille veikan kanssa vielä mahtavat ydinluut makupalaksi. Tosin olisimme veikan kanssa halunneet tietenkin samat luut.. Mutta sopu sijaa antaa ja kun sain isomman luun tassuihini murisin veikalle niin ettei tuo uskaltanut ottaa sitä. Murisin kyllä iskällekin mutta tuo ei välittänyt murinoistani vaan otta luun minulta kuitenkin. Tosin iskä kyllä antoi luun heti kohta takaisinkin.

Perjantaina iskä vei minut ja veikan suolle kävelylle. Meistä Wäiskin kanssa oli mahtavaa hyppiä, pomppia ja kieriä suon rahkasammalilla, vesi ja muta vaan roiskuivat. Mamma totesi illalla että aivan kuin minun reisilihakseni olisivat kasvaneet, toisaalta mikäs ihme kun jatkuvasti mennä touhotan.

Nyt hiukan päiväunille ja sitten viikkomittaus ja punnitus..