Sosiaalista elämää juoksutreeneissä.

Olihan tänäänkin taas melkoisen lämmin päivä. Auton lämpömittari näytti + 25 niihin aikoihin kun minut pakattiin autoon ja matka kohti tuomarinkartanon vinttikoirakeskusta alkoi. Wäiski ei sittenkään päässyt mukaan, mutta tuo ei veikkaa ihan hirveästi haitannut kun Elkku oli taas päivällä vierailulla. Isot pojat jäivät peuhimaan keskenään ja me suunnattiin iskän ja mamman kanssa kisanurmille.

Ensireaktio pihamaalla oli hiukan uteliaan hämmentynyt. Paikalla oli monta minun näköistä hauvaa. Luulin ensin että näkisin sisaruksiani, mutta pian osoittautui että valtaosa minun näköisistä ja oloisista raidakkaista oli whippettejä. Paikalla oli toki monen monituista muutakin vipeltäjää. Itse rakastuin suunnattomasti muutamaan afgaaniin ja salukiin, niiden pidemmät haivenet saivat pääni aivan sekaisin.

Olimme paikalla hyvissä ajoin, ja mikäs siinä oli paikalla ihmetellessä. Olisin kovin halunnut tehdä tuttavuutta (ja teinkin) kaikkien kanssa, niin ihmiset kuin koirat olivat mielestäni tosi kivoja. Ainoat joita hiukan arastelin olivat nuo tummat ja risupartaiset susarit.. Olin niin rentona reissussa että ehdin ottaa tirsatkin ennenkuin mamma uskaltautui päästämään minut kokeilemaan juoksemista pupun perässä. Muutama katseltu lähtö ja sitten oli minun vuoroni. En ollut kyllä ihan kaikkein parhaassa terässä, mutta hyvin lähdin tavoittelemaan saalista ja loppujen lopuksi mamman hiukan autettua pudistelin saaliin hengiltä. Ensi viikolla sitten taas hiukan enemmän...