sunnuntaina, toukokuuta 28, 2006

Toinen päivä.

Uusia kasvoja. Aamupäivä meni puuhaillessa kaikenmoista. Mamma siivosi ja leipoi. Iskä rakenteili minulle mittauslaitetta. Iltapäivällä alkoi sitten tapahtua. Pihaan ajoi auto josta purkaantui paljon uusia kasvoja. Pari isoa ihmistä ja pari pienempää. Minä sain välittömästi varsinkin pienistä itselleni ihailijoita. Olin juuri oikean kokoinen, sopiva halattavaksi ja paijattavaksi. Mamma oli hiukan huolissaan kun isompi pienistä ihmisistä otti minut syliin ja kanniskeli, mutta onneksi kaikkineen nautin olotilastani. Veikkakin rauhoittui pikkuhiljaa ja osasi käyttäytyä oikein mallikkaasti viereiden läsnäollessa.

Kasvattaja perheenikin pistäytyi kotimatkalla. Kasvattajamamma oli iloinen kuinka hyvin olin kotiutunut. Olin kuulemma kasvanut jo parissa päivässä. Mamma ja iskä eivät vielä kertoneet, mutta olivat aamulla saaneet mittaustulokseksi jo 44 cm ja 10,8 kiloa. Tosin painon osalta ei kuulemma ollut ihan varmaa luottamusta meidän vaakaan..

4 kommenttia:

polskis kirjoitti...

Kyllä on Alfa sylissä kuin kotonaan! Ilme on hyvin ylpeä, kun saa taas "vahtia" pientä ihmistä. Taitaa olla Alfalla jo ikävä meidän Viivi-vaavia, jonka kanssa olivat kuin paita ja peppu.

On muuten komia tuo uusi panta! Päihittää kissan pannan mennen tullen.

-z- kirjoitti...

Varsinainen sylimaakari tuo kyllä on, heti kun lattialle istahtaa niin jo on syliin tulossa.. :)

Bassebastioni kirjoitti...

Vertailun vuoksi: Magbeth's Tantrum (Alfan ja Wäinön isänisä) oli 10 viikon iässä 42,5 cm ja 10 kg, aikuisena 75 cm ja 35 kg.

Alfa Romeo kirjoitti...

Suunnilleen samoissa siis mennään, toisaalta näin "pienessä" koirassa senttikin on suuri ero ja 100g tekee ison eron.. Toisaalta täytyyhän sitä kasvaa että kykenee rökittämään isoveljen painiottelussa.. *virn*