Ei talvimaastoja tänä vuonna.

Talvimaastot jäävät nyt sitten väliin tältä vuodelta. Kaikilla polskeilla (tai omistajilla) oli jotain muuta menoa kyseisenä viikonloppuna, joten kisakaveria ei löytynyt. Harmillista. Toisaalta kun katselee lähiviikkojen säätiedoituksia niin voi olla ettei talvimaastoja ole muutenkaan, keli näyttää siltä että luvassa on joko muta/rapamaastot tai vaihtoehtoisesti sitten mitä parhaimmat kuivat kelit. Toivotaan tuota jälkimmäistä jos lumet nyt sitten päättävät karata kokonaan sitä ennen. Mutaisuus kun asettaa haasteita turvallisuudelle.

Joten nyt sitten on aiheellista aloittaa kevään kisoihin valmistautuminen. Massaa ja parempaa lihaskuntoa.

Kevättä ilmassa

Vuosi 2014 on täydessä vauhdissa. Se alkaa näkyä hiljalleen myös elämän aktivoitumisessa. Lähiaikoina on sutinaa ja säpinää luvassa.

Tämän viikon meillä on ollut hoidossa mamman kolleegan koira Suzy (kuvia löytyy FB-profiilistani) ja mamma ja iskä ovat nauraneet että meillä voidaan alkaa järjestää koirien saunakursseja, sillä niin taas vaan saatiin aikaiseksi yksi saunaan rakastunut koiraneiti. Ensimmäiset käynnit olivat jänniä ja kuola valui likan stressatessa. Mutta eilen sitten neiti marssi ihan omatoimisesti lauteille jopa kolme kertaa ja tuli viimeiset kaksi kertaa sitten ihan itse myös lauteilta alas..

Kevättä on siis ilmassa myös sikäli että tänään on talvimaastojen viimeinen ilmoittautumispäivä. Mamma ilmoitti minut kisoihin, mutta ilmeisesti Friidun lisäksi ainakin Sheela taitaa olla tyttöjen juoksuissa, joten kisakumppanin löytymisestä ei taaskaan ole varmuutta. Sinänsä harmi jos kisat jäävät väliin, kun olisi ollut kiva päästä kisaamaan Padasjoelle. Vaikkei nyt näin talvikauteen oikein mökkireissu olisi samalla onnistunutkaan, niin olisihan se hienoa ilmoitella sen suunnan tutuille että voivat tulla katsomaan kerrankin kuinka paahdan menemään...Pidetään siis peukut pystyssä sille että kaveri löytyy leikkimieliseen talvipaahtoon.

Niin, juoksut, siis nämä tyttöjen juoksut.. Friidu-morsio on siis aloittanut juoksunsa ja nyt on sitten suunniteltu astutuspäivä tuleva keskiviikko. Ja jos silloin ei homma onnistu niin sitten yritetään seuraavana päivänä uudestaan. Mammalla on jo niin kova pentukuume että totesi tarvittaessa keksivänsä minkä tahansa kommervenkin että minut saadaan oikeassa asennossa Friidun selkään. Toivotaan että tuo luminen maa erilaisine korkeuksineen on riittävä "kikkakakkonen" siihen että homma onnistuu paremmin kuin kesällä. Pitäkää siis tällekin peukut pystyssä että saadaan pian lisäillä oikeasti pentu-uutisia.

Kesälle on sitten vakaa suunnitelma suunnata Italiaan. Talvimaastoihin mennään melko "sohvaperunana", mutta nyt kun mamman katastrofi-kiireet näyttävät hiljalleen hellittävän niin treenikausikin pääsee pian alkamaan. Luvassa on siis huolellista ruokavaliota, kehon huoltoa ja liikuntaa. Mamma totesi että hän aloittaa juoksemisen myös, eli käytännössä me nyt sitten kumpikin vedetään kunnon kehokuurit. Jos haluat tietää mitä se ihmisillä tarkoittaa, niin kurkkaa siitä lisää tietoa mamman blogista.

Modelshoot Matching..

Torstai oli varsin tapahtumarikas päivä.

Olin innosta piukeana huomatessani mamman aamupäivällä kerätessä kasaan myös minun varusteeni, vaikka hieman ihmettelin niin mamman asuvalintaa kuin kaikkea muuta mukaan pakattavaa. Mamma päästi minut irrallaan käymään pisulla ja kakalla ennen lähtöä, ja naureskeli että hyppiessäni ja pomppiessani kuin kuriton varsa laitumella, ei mistään vammasta ollut tietoakaan.

Ajoimme mamman studiolle noutamaan hieman tavaroita, ja osoitin tuolla ettei minua olisi voinut taas kaupungissa olo vähempää kiinnostaa. Haukottelin kovaäänisen mielenosoituksellisesti koko sen ajan minkä olimme studiolla ja onneksi pian hyppäsimmekin takaisin autoon.. Mihinköhän tällä kertaa ajaisimme?

Suuntana oli Pasila ja vanhat vr:n konepajan rakennukset. Tovin saimme odotella pihamaalla ennenkuin paikalle hurautti mamman odottelema auto ja pääsimme sitten siirtymään portista studion puolelle. Minä pääsin elämäni ensimmäisen kerran oikeasti leikkimään valokuvamallia. Totesin sen varsin uuvuttavaksi ja pitkäveteiseksi. Kun valot räpsyvät ja pitää vain seistä paikallaan näyttäen suurelta ja räyhäkkäältä. Positiivista sinänsä olivat ne lukemattomat rapsutukset joita sain. Ja herätin kyllä huomiota ja kunnioitusta niin että taisi facetime-kuvaa minusta lähteä ihan ulkomaille asti.

Kuvausten jälkeen suuntasimme taas mamman studiolle ja sielä otinkin sitten minitirsat lattialla leväten sen aikaa minkä mamma palveli asiakasta. Taas sain lisää rapsutuksia mukavilta ihmisiltä.

Sitten oli vuorossa Koiraosteopaatti. Mamma oli ollut huolissaan mikä sunnuntaina Liedon kisassa aiheutti nilkutukseni. Tutkimus osoitti ettei polvessa ollut mitään vikaa (elänlääkärihän oli pelotellut polven ristisiteen repeämällä). Mutta tutkimus viittasi siihen että olin revähdyttänyt reisilihaksen ja toinen kipupiste löytyi selästäni. Osteopaatti antoi toiveita siitä että vamma ehtii kyllä parantua ennen EM-kisoja, mutta nyt on sitten maltettava treenata rauhallisesti ja tarkasteltava tilannetta järjen kanssa. Parin viikon päästä käyn vielä uudestaan sitten osteopaatilla jolloin tarkastellaan onko parantuminen edennyt kuten toivottu ja sitten tehdään lopullinen päätös kisojen suhteen.

Osteopaatilta suuntasimme kotia kohti. Kymmenisen kilometriä ennen kotia mamma kuitenkin ajoi auton parkkiin. Poikkesimme Särkijärven vanhempainyhdistyksen järjestämässä match-showssa. Mamma totesi että kerrankin kun olimme sopivasti liikkeellä niin voisimme hyvin käydä kantamassa kortemme koululaisten keräyskekoon ja saisivatpa paikalliset nähdä sitten kerrankin meidätkin (ei ollut näissä piireissä tullut juurikaan pyörittyä). Tuttujakin näkyi, niin pelastuskoira kuin vinttikoirapuolelta. Minusta oli itseasiassa varsin mukava patsastella pitkästä aikaa kehässä. Ja tällä kertaa tuomareina oli sellaisia jotka todellakin juoksuttivat, jopa niin että mamma totesi best in show-kehän jälkeen (olin siis isojen punaisten ykkönen) että minä olisin varmasti juossut vielä vaikka kuinka, mutta mammalta alkoi paukut loppua.. Minä olin sentään aamulla syönyt kunnon nappula-aamiaisen, mutta mamma oli koko päivän vetänyt parilla kahvikupillisella ja desillä turkkilaista jugurttia.. No BIS kehässä jäimme toiseksi, voiton mennessä pikkuisten punaisten voittaneelle karvaturrille. Häviö ei sinänsä harmittanut kun kotiin sai kantaa kaksi ruokasäkkiä (21 kiloa pedigreetä), puruluita, lelun, matkakupin, ketjupannan ja mammallekin iloksi vielä sagaformin tuikkulasit.. Eli todellakin monenkertainen saalis satsattuun rahaan verrattuna.

Mamma nappasi kuvan ennen kehää, olin varsin hyväntuulinen..

Nämä kolme kuvaa by Mari Winqvist.

Kohti EM-maastoja 2013

Talven hiljaisuuden jälkeen on mamma jälleen päivittänyt kalenteriinsa kisapäiviä. Tärkeimpänä kisakalenterissa lukee juhannusviikonlopussa: "EM-maastot HALBINSEL POUCH Saksa".

Viime vuoden kisamatka oli varsin ihana kokemus, ja olisihan se hienoa reissata puolustamaan Euroopan Mestaruutta. Mamma totesi kuitenkin että viime kesän reissu imaisi minun luurahastoni niin tehokkaasti  miinukselle, että jollei pientä ihmettä tapahdu, ei talous kanna kisoihin osallistumiseen asti (mamma käytti viime kesän reissuun yrityksensä kassavirtaa ja sekin on hiukan retuperällä vielä matkan jäljiltä).

Uskomme kuitenkin että pienistä puroista voi kasvaa merkittävä virta. Siksi mamma loi minulle oman Alfa-shopin jossa toistaiseksi on vain mahdollisuus sponsori-kustannuksiin ilman muuta vastinetta kuin iloinen mieli uuden tittelin metsästyksen tukemisesta (ja viime vuoden budjetin tasapainotuksesta taas plussan puolelle). Mutta kun saamme sopivasti pohjakassaa, on tarkoitus painattaa viime vuoden reissusta matkatarinan kertova kuvakirja ja ehkä jotain muutakin oheiskrääsää seuraa myöskin.

Mamma loi minulle myös oman FB-sivun. Se löytyy osoitteesta www.facebook.com/PolskisAlfaRomeo tervetuloa fanittamaan.

Tarkoitus olisi jälleen aktivoitua kisavalmisteluiden, kisojen ja näyttelyiden kuvauksilla. Nyt kun on taas kisakumppaneita maastoihin kotimaassakin luvassa niin aktiivisuutta on enemmän luvassa.

Tassuvieheillen

Tässä muutama videopätkä viime viikonlopulta Dafin tassuviehe-treeneistä.

Ensin minä näytin Dafille mistä hommassa on kyse. Eli miten vieheen perään lähdetään. Näitä vetoja teimme muutamaankin kertaan.

 

Sitten mamma otti minut kiinni ja Dafi pääsi kokeilemaan ihan itsekseen miten tassukka oikein toimiikaan.. Reipas tyttö riuhtoi useaan otteeseen itselleen pikkuspurtit kun viehe loppujen lopuksi aina karkasi hampaista...

Kohti talvimaastoja

Säännöllinen treeni talvimaastoja varten on pidetty yllä. Pitkästä aikaa iskäkin oli sunnuntaina kävelyllä kanssamme. Lunta oli parina viime päivänä pyryttänyt niin että saimme joka lenkillä tallata uutta polkua, edellinen kun oli kadonnut pääosin näkymättömiin.

Lenkkiin sisältyi hyviä spurttauksia. Juoksimme Wänen kanssa morjestamaan naapuria pariinkin otteeseen ja siinä vaiheessa kun lenkin lopuksi iskä ja mamma jäivät juttelemaan naapurin kanssa otimme hetken jaloissa temuamisen jälkeen Wänen kanssa taas pyrähdyksen postilaatikolle. Siitä tuli sopiva reilun kilometrin lenkki auratulla alustalla. Totesin että Wäntyllä on kyllä todella paljon huonompi kunto kuin minulla. Sitä sai odotella kumpaankin suuntaan mennessä ja kotiinpäin tuo tuli liki 100 metriä perässä. Voimaahan tuolla kyllä on, ei se muuten jaksaisi tuolla umpihangessa pomppia, mutta nopeus on ihan toista kuin minulla..

Illalla käytiin sitten taas saunassa. Tällä kertaa en jaksanut kuin yhden kerran käydä löylyissä. Mutta on se vaan rentouttavaa kun mamma hieroo selkää sielä löylyn lämmössä..

Nyt täytyy vain toivoa että saadaan talvimaastoihin kisakumppani.

Operaatio kuntoon kesäksi 2012.

Mamma teki lopullisen päätöksen, me lähdemme taas tänä kesänä EM-maastoihin. EMM-2012 järjestetään 8.-10.6.2012 Gödöllössä, Unkarissa. Kisat ovat tänä vuonna niin alkukesästä ettei karsintakisoja ehditä pitää. Eli tällä kaudella ehtii juosta kolmet kisat ennen EM-starttia, täytyy toivoa että kilpakumppaneita löytyy jotta pääsee vahvistamaan kilpailuviettiä riittävästi..

Pari viime talveahan on mennyt liikunnan puolesta lähinnä siihen että olemme käyneet uimassa hyvinkäällä ja lenkit maastossa ovat olleet lähinnä mamman jalanjäljissä tallustamista. Sellaisessa ulkoilussa ei kunto pääse kasvamaan. Tämä talvi on ollut erilainen. Elämänrytmi on nyt ollut sellainen että pe-ma on lenkkeilty pääsääntöisesti joka päivä ja ti-to on ollut sitten lepoa. Lumen määrä on ollut mielestäni varsin mukava, ja kun lumi on vielä ollut pehmeää pakkaslunta olen jopa juossut umpihangessa. Naapurin isäntä teki joulun jälkeen puusavottaa lähimetsissä ja ajeli puukuormia peltojen yli, joten traktorin jäljistä saimme oivallisia polkuja joita kulkemalla on juoksukilometrejä saatu plakkariin. Wänen kanssa olemme myös tehneet hiukan omia ratkaisuja, ja viikonnloppuun on yleensä mahtunut vähintään yksi karkumatka postilaatikolle asti. Auratulla tiellä on hyvä ottaa kiihdytysharjoituksia, räjähtävää lähtöä on siis treenattu tasaiseen tahtiin.


Mamma totesi viime viikolla että kropassani on tapahtunut (vihdoinkin) aikuistumista, olen saanut massaa ja runko on nyt hiljalleen levinnyt. Luikkuhan olen edelleenkin malliltani, mutta lumitreeni on ilmeisesti tuonut kuitenkin lihasta luiden päälle. Nyt voisi kuulemma harkita taas jotakin näyttelyitäkin.. Sen suhteen en ollut kovin ilahtunut, mutta toisaalta voisihan sitä jotakin ulkonäyttelyitä ajatella, niissä kun ei hermot mene niin helposti kuin noissa halleissa...

Tämän talven uusi juttu on ollut saunominen. Wänehän intaantui saunasta jo aiemmin, mutta minä olin kovin epäileväinen sen suhteen alkuunsa. Mamma sai houkuteltua minut lauteille ja muutaman viikon harjoittelujen jälkeen olen jo tottunut istumaan lauteilla useammankin löylyn heiton ajan. Pidän tosin eniten leppeistä löylyistä, yli 80 asteen lämpötilassa ei kauaa jaksa viihtyä, sielä kun ei voi kunnolla edes läähättää. Tuntuu itseasiassa varsin mukavalta kun lihakset lämmön vaikutuksesta rentoutuvat. Varsinkin kovien pakkasten aikaan tuo oli erittäin mukavaa. Pihalla ollessa, vaikka pilottitakki onkin päällä, tulee kuitenkin aina paleltua, saunassa nuo jumit sitten helpottavat. Mamma totesi että vaikka kesällä tykkään lämmöstä enemmän kuin W, niin saunassa en kestä kuumaa niin hyvin. Ehkä tuo Wänen turkki toimii löylyssä sitten eristekerroksena, ja minulta kun moinen puuttuu niin kuumuus tuntuu pikemmin syvemmällä..

Talvimaastot ovat kuukauden kuluttua, joten silloin tehdään kisakunnon ensimmäinen tsekkaus. Täytyy alkaa metsästää jo kisakumppania tuonne. Juoksijat kun ovat nykyään vielä entistäkin harvemmassa...

Kohti Ranskaa..

Kevään suunnitelma osallistumisesta Ranskassa pidettäviin maastojuoksun EM-kilpailuihin on lähtöä vaille valmis. Maanantaina starttaa laiva kohti Tukholmaa josta jatkamme autoillen halki ruotsin, tanskan, saksan, ranskaan.. Ajomatkaa suuntaansa tulee reilut 2600 km joten lähiviikkoina autossa tulee kökötettyä reilun 5000 kilometrin matka..

Treeniä on viime aikoina tullut tehtyä lähinnä järvessä uiden. Kuumuus kun vie mehut niin ettei kunnon spurttailuja ole viitsinyt päivällä tehdä. Illan viileydessä kävimme lenkkeilemässä vielä silloin kun illat olivat viileitä, nyt kun yölläkin on ollut yli 20 astetta, ei vapaata juoksentelua ole juurikaan harrastettu ettei suotta elimistö ole tunteja ylikierroksilla.. Onneksi sisällä talossa on ilmastointi, joten kun en ole jaksanut paistatella päivää mamman vieressä terassilla, on sohvalla ollut vilpoisaa rentoutua..

Kisapäiväni on perjantai 23.7. joten kaikki peukut ja varpaat tuolloin pystyyn, vastassa tulee olemaan kova joukko polakkeja..

Kisakuumetta ja projektia..

EM-maastokisat lähestyvät ja kisakuume alkaa olla jo melkoinen.. Perjantaina laivalla Turusta Tukholmaan ja viikonloppu siis ruotsissa..

Valmistautumiseen on sisältynyt treeniä, ruokavalion tarkkailua, treeniä, hierontaa, teeniä.. Ja tämä viikko on nyt sitten vain innon keräämistä.

Mamma ja Iskä ovat vihdoin aloittaneet aita-projektin, eli reissun jälkeen alkaa sitten 200 metrin aidan pystytys.. vihdoin loppuu vaijerissa roikkuminen.

Päivittelyitä tiedossa lisää kunhan mamman aikataulu antaa myöden...

Kohti Ruotsin EM-maastoja...



Reilu kuukausi on enää ennenkuin suuntaamme Säteriin Husbyhyn kisaamaan EM-tittelistä. Kisakuume alkaa olla jo melkoisen kova. Tällä hetkellä on menossa lähinnä massakausi, eli heppaa uppoaa urakalla ja liikuntaa sopivassa määrin..

Nuohousta..

Mamma kuvasi puhelimen videolla laiskanpulskeaa leikkiämme veikan kanssa. Valaistus oli mitä oli, motivaatio oli mitä oli.. Mutta tulihan vähän treenattua.

Hetkiä hyvinkäällä...

Mamma vei veikan ja minut yhdessä naapurin likan kanssa Hyvinkäälle ratatreeneihin. Tällä kertaa juoksimme veikan kanssa vain 280 metrin pätkät . Wänestä mamma onnistui ottamaan kuvia kun sai apua lähettämisessä (veikka ei ole oikein koppiorjentoitunut joten vietti-intoa vahvistettiin handslipillä)

Meinasi kyllä lähettäjä lähteä lentoon kun veikka oli niin täpinöissään.. Jotain alle 22 sekunnin oli tuo veikan aika, katsotaan tarkemmin kun tulokset tulee nettiin...

Minä juoksin taas perinteisen kaavan mukaan suljetusta kopista ja hienosti vedinkin, olen ilmeisesti niin orjentoitunut tuohon 350 metrin kopilta poistumiseen että kävin nytkin kääntymässä tuon portin luona ja juoksin sitten suoraan mamman luo.. minun aikani oli jotain alle 21 sekunttia..

Siskolikka Aatikin oli paikalla, ja ilmeisesti hienosti veti siskokin (mamma ei oikein ehtinyt keskittyä siihen seuraamiseen kun piti Aatin juoksun aikaan valmistautua veikan suoritukseen)

Viime viikolla olin Mospanin kanssa testaamassa maastoyhteistyötä ja ensi viikolla olisi taas tarkoitus suunnata maastoon (jos vaan on treeniä tyrkyllä) sitten onkin treenitön pätkä ennen Mikkelin kisoja... alkaa jo vähän kisa-ajatus jänskättää...

Matkalla rataraaseriksi....

Olimme tänään kolmatta kertaa tälle kesälle ratatreeneissä (toinen kerta hvk:lla). Tällä kertaa iskäkin oli mukana kameran kanssa joten hiukan jotain todistusaineistoa tapahtumista:

Päivä näytti pahan sateiselta joten harkinnassa oli pääseekö treeneihin ollenkaan, onneksi iltapäivällä selkiintyi ja tuomarinkartanon nurmikin oli sopivasti kuivahtanut joten ei muuta kuin menoksi. Paikalla olimme jo heti kuuden jälkeen, silti saimme vasta numeron 45 joten runsaasti oli ihmettelyaikaa..

Paikalla oli taas jokunen suloinen pentu ja ihania suuria harmaita joille pääsin kertomaan alamaisuuttani. Luna ei tullutkaan vaikka kovin odotimme, mutta olihan tuolla muutama tuttu vipu ja monta uutta tuttavuutta.

Mamma lämmitteli lihakseni kävelytyksillä ja olimme hyvissä ajoin valmiina odottamassa vuoroa aidan vieressä. Seurasin silmä kovana joko olisi minun vuoroni, vielä muutama..

Kävin välillä jopa aidan raosta kysymässä lähettäjältä joko saisin tulla juoksemaan, mutta mamma sanoi että vielä pari..

Kun sitten vihdoin pääsin aitauksen sisäpuolelle, oli mammalla pitelemistä että sai minut pysäytettyä sen verran että sai hihnan irti kaulapannasta. Tuon jälkeen kävelin tyynesti sisään lähtökoppiin. Tosin mammalla oli vaikeuksia saada ovi kiini, mutta se johtui vain siitä että pakarat oli tiellä.. Sitten viehe surahti edelle, portti kolahti auki ja tällä kertaa ampaisin suoraan vieheen perään.. (pari edellistä kertaa oli lähtö pienellä viiveellä ja ympäristöä ihmetellen)

Juoksin todella hienosti takasuoralle jossa hetkeksi himmailin ihmettelemään eikö kukaan tulekaan kanssani (viimeksi juoksin Lunan kanssa), mutta todetessani ettei kaveria näy radalla kiristin uudestaan tahtia ja juoksin tosi upeasti loppuun asti ja vielä yritin vieheellekkin..

juoksun jälkeen sai mamma ja iskä sitten Svenkalta hiukan lisäohjeita treenaukseeni, mm sen että tästä eteenpäin jos juoksen yksin en tarvitse kuonokoppaa. Kaverin kanssa juostessa tilanne on tietysti toinen, jo ihan turvallisuudenkin takia..

Ensi viikolla on sitten taas vuorossa hyvinkään rata (sään salliessa) tuonne pääsee sitten veikkakin kaveriksi, ja toivottavasti nähtäisiin taas pikkusiskokin..