Matkalla rataraaseriksi....

Olimme tänään kolmatta kertaa tälle kesälle ratatreeneissä (toinen kerta hvk:lla). Tällä kertaa iskäkin oli mukana kameran kanssa joten hiukan jotain todistusaineistoa tapahtumista:

Päivä näytti pahan sateiselta joten harkinnassa oli pääseekö treeneihin ollenkaan, onneksi iltapäivällä selkiintyi ja tuomarinkartanon nurmikin oli sopivasti kuivahtanut joten ei muuta kuin menoksi. Paikalla olimme jo heti kuuden jälkeen, silti saimme vasta numeron 45 joten runsaasti oli ihmettelyaikaa..

Paikalla oli taas jokunen suloinen pentu ja ihania suuria harmaita joille pääsin kertomaan alamaisuuttani. Luna ei tullutkaan vaikka kovin odotimme, mutta olihan tuolla muutama tuttu vipu ja monta uutta tuttavuutta.

Mamma lämmitteli lihakseni kävelytyksillä ja olimme hyvissä ajoin valmiina odottamassa vuoroa aidan vieressä. Seurasin silmä kovana joko olisi minun vuoroni, vielä muutama..

Kävin välillä jopa aidan raosta kysymässä lähettäjältä joko saisin tulla juoksemaan, mutta mamma sanoi että vielä pari..

Kun sitten vihdoin pääsin aitauksen sisäpuolelle, oli mammalla pitelemistä että sai minut pysäytettyä sen verran että sai hihnan irti kaulapannasta. Tuon jälkeen kävelin tyynesti sisään lähtökoppiin. Tosin mammalla oli vaikeuksia saada ovi kiini, mutta se johtui vain siitä että pakarat oli tiellä.. Sitten viehe surahti edelle, portti kolahti auki ja tällä kertaa ampaisin suoraan vieheen perään.. (pari edellistä kertaa oli lähtö pienellä viiveellä ja ympäristöä ihmetellen)

Juoksin todella hienosti takasuoralle jossa hetkeksi himmailin ihmettelemään eikö kukaan tulekaan kanssani (viimeksi juoksin Lunan kanssa), mutta todetessani ettei kaveria näy radalla kiristin uudestaan tahtia ja juoksin tosi upeasti loppuun asti ja vielä yritin vieheellekkin..

juoksun jälkeen sai mamma ja iskä sitten Svenkalta hiukan lisäohjeita treenaukseeni, mm sen että tästä eteenpäin jos juoksen yksin en tarvitse kuonokoppaa. Kaverin kanssa juostessa tilanne on tietysti toinen, jo ihan turvallisuudenkin takia..

Ensi viikolla on sitten taas vuorossa hyvinkään rata (sään salliessa) tuonne pääsee sitten veikkakin kaveriksi, ja toivottavasti nähtäisiin taas pikkusiskokin..