Muistikuvia maanantain treeneistä..

Alkujaan minun piti lähteä Iskän ja Wäiskin kanssa mökkeilemään maanantaina. Mutta kun mamman suunnitelmat illan suhteen muuttuivat päätimme sittenkin mennä juoksemaan. Iskä oli käynyt päivällä hakemassa meille ruokasäkin ja tuonut samalla tullessaan possunkorvapuustit. Veikka nirsoili taas perinteiseen tapaan, joten loppujen lopuksi minä ahmin kummankin korvan. Nam! Tosin täytyy todeta että tuo herkuttelu kostautui sitten matkalla tuomarinkartanoon. Jossain vaiheessa mamma totesi että nyt tuoksahtaa nimittäin melkoisesti koiranruualta. Olin oksentanut niin korvat kuin kaiken muunkin iltapäivällä syödyn auton perään..

Vinttikoirakeskuksella hetken pähkäily olenko kipeä, kärsinkö lämpöhalvauksesta, ja päätyminen lopputulokseen että liikaa "makeaa" mahan täydeltä.. Minulla ei käynyt mielessäkään ettenkö menisi treeneihin. Olin jo täyttä vauhtia matkalla portista sisään, tosin vauhtini taisi johtua Iiiihastuttavasta Saluki neidosta jonka kanssa halusin tehdä tuttavuutta. Muutenkin oli kiva mennä treeneihin kun paikalla oli jo monia tuttuja kuonoja ja ihmisiä. Hetken perästä pikkusiskokin liittyi seuraan ja pääsimme purkamaan energiaa painimalla. Viimeksi Apri hiukan ujosteli nähdessä, mutta nyt ei ollut ujoudesta tietoakaan, sisko ryntäsi suoraan kimppuuni. Iloinen jälleen näkeminen!

Tällä kertaa teimme taas muutaman koppiharjoituksen. Mamma laittoi meidät vuoron perään menemään kopin läpi ja Iskä ja Aprin mamma otti vastaan. Mikäs siinä avoimesta luukusta läpi mennessä.

Apri kokeili tällä kertaa miltä moottoriviehe vaikuttaisi. Sisko ei ollut tuosta surisijasta kovin innossaan. Minua kiinnosti edelleen joka kerta kun moottori surahti ohi. Mamma kuitenkin päätti että saan treenailla käsivieheen perässä (niinkuin Aprikin oli loppujen lopuksi tehnyt). Tällä kertaa uutena oli sitten lähtö kopista. Mamma ja minä olimme taas niin hätäisiä etteivät nuo viehettijät meinanneet ehtiä mukaan. No pientä hiomista niin eiköhän tuostakin kohta aleta selvitä kunnialla.

Kotimatkalla oli sitten väsynyt mutta onnellinen poika. Nyt ei tarvitse täyttä viikkoa odottaa siihen että pikkusiskon näkee seuraavan kerran, ja maanantain treeneihin päästään yhdessä.. Tosin voi olla että maanantaina mennäänkin vain suojuoksuille..