Mökkielämä jatkuu ja porukka kasvaa..

Perjantaina iltasella Mamman piti tulla Mummun ja Vaarin kyydissä mökille. Mummu ja Vaari lähtivät aamusta kaupunkiin asioille ja me "nuoriso" jäimme mökkeilemään. Jossain vaiheessa Iskä oli kysynyt Elkun mammalta missäs me koiruudet olemme..? Jaa-a olimme sitten päättäneet lähteä pienelle tutkimusmatkalle. Huutelu ja viheltely ei tuottanut mitään tulosta, hännänpäätäkään ei näkynyt missään. Iskä hyppäsi autoon ja lähti ajamaan muutaman kilometrin matkaa isolle tielle. Ei näkynyt meitä sielä eikä tien toisella haaralla hiekkakuopalla. Sitten Eltsun mamma kuuli haukunnan vastarannalta. Soitto Iskälle ja paikannus missä olemme. Iskä yhytti meidät sitten kuraisina, märkinä ja väsyneinä eräästä metsätien risteyksestä. Ei torumista, ei rähinää, vain vuoron perää "niska-perse-ote" ja kaikki kolme koiraa autoon ja takaisin mökille. Tästä seurasi sitten pesukeikka Eltsulle (sen turkki kun ei ole automaattipuhdisteinen kuten Wäiskin ja minun) ja tarkempaa vartiointia ja hihnassa oleilua matkanjohtajalle...

No mamma tuli iltasella ja toi tullessaan yllätyksen. Pikkusisko Apri tulikin hoitoon jo nyt, vaikka alun alkaen oli ollut puhetta tulemisesta vasta sunnuntaina meidän mökiltä kotiutuessa.

Pikkusisko varasti heti välittömyydellään kaikkien sydämet. Wäiski tietysti hiukan pomoili järjestäessään laumansa uuden tulokkaan mukaan uuteen uskoon, mutta taisipa veikkakin rakastua silmän räpäyksessä. Apri oli ensialkuun hiukan hämmentynyt, mutta otti hyvin nopeasti sijansa lauman prinsessana.

Lauantaina nautiskelimme mahtavana jatkuvana auringon paisteesta. Suhteellisen navakka tuuli piti kelin kuitenkin melkoisen vilpoisana niin ettei varsinaisesta helteestä tarvinnut kärsiä. Aitan hämäryydessä oli kuitenkin kaikkein viileintä, ja sinne me Aprin kanssa vähän väliä katosimmekin painimaan ja telmimään. Toinen suosittu paikka oli mäessä jossa oli hiukan laajempi aukio jossa ei tarvinnut pelätä törmäävänsä puihin tai pensaisiin.

Lauantai-iltasella meinasi veikalle käydä köpsästi. Mamma ja Iskä olivat juuri menossa saunaan ja Wäiski juoksi mamman perässä terassille. Jotain kuitenkin tapahtui, ilmeisesti veikan tassu lipesi tai tapahtui arviointi virhe, veikan takatassu kiilautui jumiin rappujen väliin. Onneksi mamma kuuli veikan vinkaisun ja juoksi heti katsomaan mitä oli tapahtunut. Mamma luuli että pinteessä oli etutassu ja otti tuosta kiinni irroittaakseen tassun rapun välistä kun ilmenikin että pinteessä olikin takatassu. No mamma kannatteli veikkaa rintakehän ympäriltä niin ettei paino ollut takatassulla ja huusi Iskän avuksi. Paikalle tuotiin vasaraa, kirvestä ja vesuria. Kiroten ettei löydy rautakankea tai sorkkarautaa. No loppujen lopuksi kirveellä Iskä sai kammettua sen verran rappuja erilleen että veikan tassu saatiin puristuksesta. Tarkastus ettei mitään ollut murtunut, hetkeksi kylmähaude ja tassu oli kuin uusi. Mamma totesi että arvatenkin nyt ei ole pelkoa että sama tapahtuisi toistamiseen, sen verran oppivaisia kuulemma veikan kanssa olemme. Ja mikä parasta illan mittaan veikka meni useampaan otteeseen niin rappuja ylös kuin alas, eli mitään kammoakaan ei asiasta jäänyt.

Mökillä nukkumajärjestys muotoutui melko mielenkiintoiseksi. Nukkumapaikkamme on aitan alakerta jossa on ihmisille iso parivuode ja koirille sohva ja nojatuoli. Lisäksi kotoa oli otettu meidän pienempi säkkituoli. Eltsu nukkui vuoron perään säkkituolissa tai lattialla, minä vaihtelin paikkaa säkkituolin, sohvan ja nojatuolin välillä, samoin veikka ja Apri valtasi iskän ja mamman jalkopään, säkkituolin ja sohvan.. Tämän kuvan ottohetkellä systeri nukkui mamman ja iskän sängyssä, mutta meidän poikien jengiä ei mikään tytsyn taloon tulo riko...