Harvahammas, taivaanlammas, luupäinen pässi....
Unohtui tuossa aiemmin kertoa että eläinlääkäri ja mamma tekivät löydön torstaina tarkastellessaan purentaani: ensimmäiset oikeat hampaat olivat puhjenneet, kaksi keskimmäistä ylähammasta. Samoin illemmalla mamma huomasi että olin tiputtanut jo oikean ylähampaan, uutta ei siihen ole vielä kasvanut.. Luut ja kepit maistuvat oikein huolella, joten lisää tipahtelee varmaan ihan lähiaikoina.
Ilmeisesti hampaiden kasvattaminen on samalla kasvattanut niiden juuret korviini. Sillä vaikka Mamma ja Iskä kuinka kutsuisivat ja maanittelisivat, niin jos satun olemaan kiinnostuneempi reviirin laajentamisesta kuin heidän huuteluistaan, en tule luo läheskään joka kerta. Muutenkin olen todennut ettei niitä tarvitse totella läheskään aina. Mamma totesikin eilen että kohta taitaa olla se vaihe että pihalla ollessa veikka on aina irti ja minä aina juoksulangassa. Tuo taisi kyllä olla vitsi, olihan...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti