Daphne tuli kylään

Tämän viikonlopun Dafi on meillä vieraana. Olin tietysti heti kättelyssä innoissani kun Dafi tuli eilen mamman kanssa. Dafi on yhtä innoissaan ja meni pitkin seinänvieriä mahdollisimman makaroonina.

Hieman saapumisen jälkeen alkoi sitten sataa vettä. Minua ei tietenkään kiinnostanut sateessa oleilu, mutta Dafi kirmaili innoissaan pitkin pihaa ja lähipeltoakin. Taisipa likka käydä tervehtimässä jo naapuritkin kun mamma sai kaivaa kumpparit ja sadetakin ylleen ja käydä pellon laidassa likkaa huutelemassa.

Mamma ja iskä päättivät lämmittää saunan kun oli sadekeli. Minä varasin perinteisesti aloitusvuoron mamman kanssa. Ja kun minun halutessa saunasta pois mamma yritti houkutella Dafin kanssaan lauteille niin päätinkin ottaa vielä toisetkin löylyt. Kyllä olin aika rentoa poikaa sen jälkeen. Dafi kävi loppujen lopuksi vain saunan ovella kurkistamassa mihin kaikki vuoron perään katosivat. Nosti jopa etutassut alimmalle lauteelle, mutta sen verran paljon tuo uusi paikka ujostutti ettei likka uskaltanut kunnolla lauteille asti.

Ilta menikin sitten omaa paikkaa etsien. Kuka on missäkin ja kekä voi olla kenenkin vieressä. Mehän ei Wänen kanssa oikein siedetä sitä että meihin koskee muut kuin ihmiset. Pariin otteeseen rähähdin likalle kun se yritti tunkea liian likelle lepäilemään. Minä en ole mikään nojauspuu. Eikä sitä ole kyllä Wänekään. Dafi ei meidän ärähtelyistä hämmentynyt vaan liehitellen hivuttautui kerta toisensa jälkeen aina lähimaastoon. Minua likka liehitteli huomattavasti enemmän kuin Wäneä. Välillä mammasta tuntui että ihan kuin Dafi ei edes näkisi Wäiskiä. Tosin pihalla ollessa nuo näyttivät viihtyvän toistensa seurassa ihan hyvin. Loppujen lopuksi tilanne sitten rauhoittui telkkarin äärelle. House vei kaikkien huomion..

Nukkumaan mennessä tuli likalta sitten itku. Ehkä juuri siksi kun meistä kumpikaan ei oikein ollut halukas ottamaan likkaa viereensä. Taisi olla outoa joutua nukkumaan sohvalla ilman että sai nojailla kenenkään lämpimään turkkiin. Mamma heräsi vinkunaan ja kävi alakerrassa kertomassa Dafille että nyt kuono umpeen tai päädyt pihalle nukkumaan. Ehkä se Dafin vinkuna olikin huoli siitä että mihin mamma oli kadonnut, kun tuon sanomisen jälkeen likka asettui aloilleen ja hiljeni nukkumaan. Tai ehkä se vain pelästyi että mamma toteuttaisi uhkauksensa...

Aamulla oli riemu suunnaton kun mamma heräsi ja päästi meidät koko porukan pihalle. Mamma totesi ettei meitä sentään voinut pitää pihalla kolmestaan keskenään, likka kun näköjään laajensi reviiriä melko tehokkaasti. Joten siitä se rumba sitten alkoi. Kolmea koiraa kun pyöritellään kahdessa juoksulangassa vuoron perää. Äkkiä likka oppi miten pitkälle hihna riittää ja miten pitää toimia kun onnistuu kieputtamaan hihnan puun tai lampun ympärille.

Aamunappulat imuroitiin melkoisella vauhdilla. Wäne hotkaisi omansa alta aikayksikön ja koska minä olin aloittanut napostelun jo silloin kun Wäne ja Dafi oli pihalla niin sain mahani (muka) täyteen seuraavaksi. Kun poistuin omalta kupiltani meni Dafi napostelemaan minun nappulani. No syötyään sen tyhjäksi tassutteli Dafi sitten ikkunan edessä. Mamma ajatteli että kohta likka varmaan vielä jatkaa omalle kupilleen eikä sitten kiirehtinyt pistämään likkaa pihalle.. No virhe! Dafi on näköjään aivan yhtä suoraputki kuin minäkin, eli syönnin jälkeen on mentävä HETI ulos. Siihen ikkunan alle nimittäin tulostui melkoinen kakkakasa.. No onneksi mamma huomasi sen ja pisti likan pihalle jatkamaan tyhjennystään ja siivosi kakat pois. Minä sitten hipsinkin muina poikina Dafin kupille napostelemaan puolestaan likan nappuloita. Ne kun olivat minun mielestäni huomattavasti omia maukkaampia...

Saimme tänään myös huomata likan hiukan arastelevan kaikkia uusia juttuja: Mamma sovitti likalle minun vanhaa muovikoppaa (se oli yhä liian suuri) ja voi mikä tärinä, läähäätys ja kuolaus tuosta testauksesta tulikaan. Tosin runsaalla kehumisella, taputtelulla ja rapsuttelulla mamma sai likan rauhoittumaan ja lopulta ei se koppa ihan niin järkyttävältä tuntunutkaan. Toinen hirvityksen hetki oli kun robotti-imuri lähti liikenteeseen. Dafi oli täysin vakuuttunut siitä että tuo tulee syömään hänet. Vaikka veikka ja minä lähinnä vain nukuimme sohvalla ja puolihuolimattomasti vilkaisimme jos imuri kolautti jotain huonekaluja niin Dafi tärisi sohvalla kuolaten ja yritti välillä jopa kiivetä ikkunasta ulos kun tuo härveli oli niiiin pelottava. No loppujen lopuksi taas mamman rapsuttelu ja innostava puhe sai sitten likan rauhoittumaan. Totesin kyllä että ehkä minä voisin sitten siirtyä likan kanssa pihalle loppu imuroinnin ajaksi niin ei tarvitsisi tuon pelätä niin paljoa..

Ai niin, vaikkei tyttöjen painoista puhutakaan niin puntaroitiin Dafi tänään. Vaaka näytti (iskän paino vähennettynä) 25,3 kg. Sirpakka likka!

Melkein 4 vee..

Pitkästä aikaa iskä käytti minut tänään puntarilla ja saimme todeta iän tuoneen hiukan massaakin kukkakepin ympärille. Vaaka näytti nimittäin lukemat 36,5 kg.

Viime aikoina elo on ollut rauhallista kotielämää. Helmikuun viimeisenä viikonloppuna tosin kävimme Mustialassa talvimaastoissa ja likkojen (Luna ja Kira) jäätyä pois kisoista "naistenvaivojen" takia kisasimme alkuerän Onnin kanssa. Rata oli vauhdikas ovaali ja vedimme kumpikin kaarteen pitkäksi päätyen umpihankeen.. No emme antaneet sen haitata (pisteissä tuo kyllä näkyi) vaan jatkoimme sitkeästi maaliin asti. Olin reilusti nopeampi ja käytyäni haukkaamassa viehettä käännyinkin kertomaan Onnille että viehe oli nyt minun eikä hänen tarvinnut tulla sitä tappamaan... No tuomarit eivät ymmärtäneet Onnin vain noudattavan suosiolla antamaani kehoitusta ja rokottivat hänen pisteistään niin paljon että finaali jäikin sitten Onnilta väliin.

Juoksentelin sitten finaalivedon yksin, ihan peruskaurana. Vieheenvetäjä kyllä antoi melko hyvät kyydit, sillä mamma totesi juoksun jälkeen että oli hyvä että peukkukynnet oli teipattu, sillä olin vetänyt kaarteet niin vauhdilla että teipit olivat repeilleet vauhdissa, saati sitten mitä olisi kynsille käynyt moisessa vauhdissa..

Kaikkein ihaninta oli tietysti se että unelmien pikkutytysyni Siiri the whippet oli ensimmäisissä kisoissaan juoksemassa ja sain viettää koko päivän Siirin seurana.. Ah ihana päivä!!

Virallinen vuoden vanhan mittaustulos: Säkä 77 cm, paino 34,5 kg

Hiukkasen uudistettua blogia.
Mamma teki pieniä uudistuksia blogini käyttöjärjestelmään ja nyt on toistaiseksi kuva kateissa ja muutenkin hommat vähän hukassa, mutta mikä tärkeintä, viestit ovat yhä tallella ja uutta pukkaa taas..

Viime aikoina on ollut lenkit hiukan erilaisia kuin aiemmin. Täysin vapaat lenkit ovat vähemmistössä. Tosin sunnuntaina kävimme koko porukka pitkällä kävelyllä laskiaisen kunniaksi (lenkkiin meni aikaa kolmisen tuntia). Ensin pitkähkö kävely hihnassa (ja naamanaruissa) pitkin nikinmäkeä. Sitten kaupan kulmalta metsälenkille, minä olin yhä hihnassa, tosin metsään siirryttäessä minut laitettiin flexiin ja veikka sai olla vapaana. Mamman viikollisen sairastelun takia veikka ei ollut päässyt kunnon spurttilenkille joten patoutunutta energiaa piisasi kyllä (niinkuin kyllä minullakin). Kun metsästä saavuimme pelloille pääsin minäkin irti ja siitähän riemu repesi. Veikka kuuli naapuruston koiran haukunnan ja otti hatkat katselemaan maailman menoa naapurin koiran silmin. No mamma oli unohtanut pillin kotiin joten hiukan huutelua ja viheltelyä ja veikka ilmaantui takaisin.

Jatkoimme pelloilta metsään, minä ja veikka juosten ja telmien, mamma ja iskä vuoron perään piiloutuen niin että veikka (ja minäkin) saimme haalia laumaa kasaan. No hetken kuluttua veikka kuuli toisen naapurin koiran haukunnan ja taas mentiin.... Tällä kertaa minä lähdin veikan kaveriksi morjestamaan naapuria. Mamma ja iskä huutelivat ja viheltelivät ja jatkoivat samalla matkaa. Kävimme moikkaamassa naapurin ja palasimme taas takaisin mamman ja iskän luo. Veikka sai vielä kolmannen lähtöhepulin jonka jälkeen veikka joutuikin kiinni. Loppulenkkiä kuljimme rauhallisemmin. Tosin normaalille takaa-ajo kohdalle saavuttaessa veikkakin pääsi taas irti jahtaamaan minua pitkin metsiköitä. Lenkin lopuksi palaillessamme kotiinpäin lähdimme veikan kanssa vielä varisjahtiin josta sujuvasti karkasimme vielä morjestamaan yhdet naapurit..

Kaikkiaan lenkki oli kyllä niin tehokas että ilta ja seuraava päivä menikin sitten totaalisesti nukkumisen puolelle..

11 kuukauden virallinen korkeus on sitten 77 cm ja paino (uudella vaa'alla) 34,6 kg

Kosto elää kuin verimakkara...
Näyttelyn innoittamana mamma päätti treenata oppimaansa hinhnatekniikkaa mittauksissakin. Minä en ollut kovin innostunut uudesta mittaustavasta. Virallisiksi tuloksiksi saatiin 76 cm ja 33 kg. Päätin sitten että tämä sai luvan olla viimeinen virallinen mittaus: Mamman ja iskän kotiutuessa asioilta olin päättänyt tehdä hammastikkuja koko mittakepistä.

Mamman palatessa illalla koulutuksesta olin vielä viimeistellyt jäljen nostamalla mittakepin (kuvista poiketen) vaakasuoraan...

Merkittävä päivä...

9 kuukauden viralliseksi tulokseksi julkistattekoon 74,5 cm (olkoon että mamma mittasi jo 75 centtiäkin) ja painoa 34 kg..


Tänään otettiin sitten askel kohti aikuisuutta, lenkillä iskä sai ikuistettua ensimmäisen merkkaukseni.. olkoon että huti meni puusta, mutta kukapa olisi seppä syntyessään...