Lähes täydellinen..

Eilen oli vuorossa Porvoon koiranäyttely, jonne kokoontuikin hyvä kattaus sukulaisia..

Aprilia, Alfa Romeo, Audi TT, ja Bassebastion Ataman.

Päivä oli kaikin puolin erittäin mukava, vaikka kehä venyi ja paukkui niin että odotteluaikaa ehti kertyä pitkälle toista tuntia (olettamuskin oli että aikaisintaan puoli kahdelta pääsemme kehään ja paikalla oli oltava puoliltapäivin). No otimme tietysti odottelusta ilon irti siskojen kanssa. Ataman yritti olla niin "vanhaa herraa" mutta kummasti tuokin olisi halunnut telmiä meidän kanssa.. Välillä mamma kyllä piti minulle seisoskeluharjoituksia.. Tylsäääääää...

Tosin onneksi sain katsella edes mitä kehissä tapahtui..

Tutustuin ja ihastuin mitä hurmaavimpaan farkku-neitoon, mutta saman lauman uros Diego (galgo) oli jonkin verran mustis meidän tuttavuuden hieromisesta..

Tein myös tuttavuutta herttaisen 6 kk ikäisen italiano-tytön kanssa, meillä olisi ollut kovin yhteneväinen mielipide leikkimisestä, mutta mamma ei antanut mahdollisuutta vapaaseen telmimiseen, mikä lienee sinänsä hyvä kun ottaa huomioon koko eromme, tytsy painoi n 4 kg ja minä 35...

Jouduin (pääsin) meistä ensimmäisenä kehään. Tuomarina oli Italialainen Ernesto Capra, pitkän linjan tuomari ja koirakasvattaja (kasvattaa kuulemma Eltsuja eli basset houndeja). Jostain syystä en oikein halunnut näyttää hampaita tuolle tuomarille.. joten mamma joutui esittelemään purukalustoni ja sittenkin yritin pyristellä vastaan... enhän minä muuten, mutta kun ei muistettu pestä hampaita aamulla....

Seuraavaksi kehässä oli Ataman ja sen jälkeen päästiin kisaamaan paras uros tittelistä. Ataman valittiin luonnolliseti parhaaksi urokseksi, minullekin annettiin hyvät arvostelut ja kerrottiin että olisin täydellinen kunhan saan lihakseni kasvamaan kunnolla.. no kieltämättä Atamanin muskeleihin verrattuna olen aikamoinen kukkakeppi.. Sain silti varasertin, eli lähes täydellinen..

Seuraavaksi kehässä olivat Aprilia ja Aati, likat kisasivat eri luokissa, toinen junioreissa ja toinen nuorissa, meidän iässä kun on monta vaihtoehtoa varaa valita.. Aatista tuli sitten paras narttu ja loppujen lopuksi myös rotunsa paras. Aprilia ja minä kisasimme sitten vielä Royal Caninin omasta erikoisuudesta eli rodun paras juniori-tittelistä, ja Aprilia vei voiton siinä. Voinee sanoa että likat putsasivat pöydän mennen tullen..

Päivä oli pitkä vaikka meidän ei tarvinnut ryhmäkehään jäädäkään. Ennen kotiinlähtöä kävimme tekemässä minulle pantatilauksen Hollolan nahkapajalta, vanha puolikuristavani kun on venähtänyt niin että teen vähän väliä houdineita sen kanssa.. Nyt on sitten tulossa kunnon jytky jonka luulisi kestävän minunkin vauhdissa.. Kotimatkalla heitimme Atamanin junalle, ja pienen keskustelun jälkeen (kuka matkaa missäkin kohden) otin pienet nokoset käyttäen Atamania tyynynä. Harvalla pojalla sitä on muotovalio tyyny..

Erittäin mukava päivä, kiitokset kaikille mukana olleille.. Illalla mamma sitten ilmoitti minut ensimmäisiin virallisiin maastokisoihini, Mikkeliin.