HVK:n syysmaastot

Viikon palautumisen ja kevyen treenauksen jälkeen oli sitten vuorossa Helsingin Vinttikoira Kerhon syysmaastot. Näihin kisoihin oli ilmoittautunut enemmänkin polskeja ja meitä polskiksiakin oli peräti kolmin kappalein.

Tänään veikka sai jäädä kotiin, pikkusisko Aprilia kun oli tulossa meidän mukana kisoihin. Tuomarinkartano on muutenkin niin lyhyen matkan päässä että sinne ja takaisin ajaa kuitenkin realistisen ajan puitteissa, joten veikan ulkoilunkaan suhteen ei ollut mitään paniikkia. Eli aamutuimaan mamma, iskä ja minä hypättiin autoon ja suunta kohti Järvenpäätä josta mamma oli sopinut noukittavan Apri kyytiin. Likka autoon ja suunta kartanolle.

Kartanolla olivatkin jo muut paikalla valmiina joten ei muuta kuin ilmoittautumaan ja odottamaan eläinlääkärin tarkistusta. Kisaavien koirien lisäksi paikalla olivat myös kisaturistit Pinni ja Letti.

Eläinlääkäri kuunteli sydämet ja tarkisteli tassut ja katsoi vielä liikkumisenkin.

Minä ja Apri emme halunneet kiivetä tarkistustelineelle, muutenkin siskoa pikkasen epäilytti lekurin toiminta, mutta saimme kaikki luvan kisata.

Tarkistuksen jälkeen oli aika siirtyä varsinaiselle kisapaikalle joka oli puolisen kilometriä keskuksen takana, pellolla. Kartanon pururadalla näytti olevan ruuhkaa, läheisen koulun oppilailla oli liikuntapäivä, joten runsaasti juoksevia, käveleviä ja raahustavia koululaisia ramppasi ohi jatkuvasti. Minulla oli taas lämmittelyvarusteina pleese-pukuni ja siskolle lainasin kylpytakkini lämpömanttelin alle, siskon "takki" kun oli oikeasti afgaanin, niin tuo näytti vähän pesussa kutistuneelta..

Sitten oli starttien vuoro, minun pariksi oli arvottu Boruta. Vaikkemme Borutan kanssa ole parhaita kaveruksia, niin juoksu sujui kuitenkin oikein mallikkaasti. Olimmehan lämmitellessa hetken hölkötelleet pururataa rinnakkain, noin niinkuin totuttautumismielessä. Kummallakin oli tuntuviksi vain viehe mielessä joten sinänsä oli aivan sama kuka siihen vierelle oli tulossa juoksemaan.

Tähän väliin kiitos Arto Ojanperälle onnistuneista kuvista!!

Seuraavana parina juoksivat Ataman ja Aprilia (mammalla oli melkoinen hötäkkä "palauttaa" minut lähtöpaikalle pideltäväksi, napata Apri ja juosta pieni lämmittelylenkki siskon kanssa ja sännätä lähtöön.) Viimeisenä juoksi sitten Aati yksinään.

Täytyy todeta että melkoisen hyvät ensimmäiset kisajuoksut siskolikoilla, Apri sai ensimmäiseltä kierrokselta 263 ja Aati 249 pistettä, minä olin kolmantena 231 pisteelläni, meidän "veteraanit" ottivat alkuerän rauhallisemmin, hiukan menttaliteetilla jotta juoskoon nuoremmat, meillei ole niin kiire.. finaaleihin selvisi neljäntenä Ataman.

Kartanolla tahti olikin toista tahtia kuin mihin opimme Kalvitsassa, eli koko päivää ei tarvinnut odotella, vaan odotusta oli vain sen verran mitä eläinlääkäri käski pitää starttien väliä. Pientä liikuskelua, hiukan veden tyrkytystä ja parin minuutin lepohetki autossa. Sitten olikin taas jo aika mennä eläinlääkärin tarkastukseen ja toisen kierroksen arvonta. Nyt pareina olikin sitten pojat eli minä ja Ataman ja toisena parina tytöt eli Aati ja Apri. Tässä likkojen finaalijuoksu.

Finaalijuoksujen jälkeen ei tarvinnut kauaa odotella, vaan heti kun ennätimme takaisin vinttikoirakeskukselle oli vuorossa palkintojen jako. Tuon jälkeen sitten kuvattiin kartanon voittajat, Aati oli voittanut meidän sarjan ennätyspisteillä. Ataman voitti puolestaan HSKP mestaruuren, Apria ja minua ei laskettu kun emme kumpikaan asu helsingin seudulla. Muilta osin tulokset olivat seuraavat (suluissa erien pisteet)

1. Polskis Aprilia (263+270) 533 SERTK
2. Polskis Alfa Romeo (231+225) 456 SA
3. Bassebastioni Ataman (208+217) 425 SA HSKP 1.
4. Polskis Audi TT (249+173) 422 SA HSKP 2.
5. Boruta Ovidius 162 HSKP 3.

Sitten oli ryhmäkuvan vuoro.

Kuvauksen aikana paikalle tuli myös velipoika Lenni, jolle jouduin osoittamaan mustasukkaisuuteni Aprista.

Lenni on kyllä komean näköinen versio pitempikarvaisesta polskista. Sisko ja minä päästiin lepäilemään autoon siksi aikaa kun mamma ja iskä nauttivat kahvia ja muita herkkuja joita Lea ja Piia olivat järjestäneet epävirallisen tapaamisen kunniaksi. Päivän kruunuksi vielä osa polskeista luovuttivat verinäytteensä Hannes Lohen geenipankkiin.

Aprin mamma soitti jossain vaiheessa ja kysyi miten oli päivä mennyt, mamma totesi vain että nyt on vähän hoppu, kerrotaan sijoitukset kun palautetaan likka. No suuri oli kyllä Aprin mamman hämmennys kun palautettiin likka kaikkien palkintopystien ja ruokasäkkien ja kiertopalkintojen keralla.. Kuulemma sisko oli nyt kyllä ansainnut kunnon lämmittelymanttelin ja jotain herkkujakin..