Tuomarinkartanolla kutistuneita koiria...

Tänään vihdoin ja viimein mamma ja iskä saivat raahattua itsensä sunnuntaiulkoiluun. Ja minä tietysti myöskin. Veikkaa hiukan harmitti kun ei päässyt mukaan, mutta kun lupauksena oli että ensi sunnuntaina olisi sitten veikan vuoro päästä treeneihin niin veikka tyytyi siihen.

Sää suosi ja aurinko paistoi. Aika monta koirakkoa oli ulkoilemassa, ja paljon vanhoja tuttuja näkyi, samoin kuin uusia tuttavuuksia. Oli hämmästyttävää nähdä kuinka paljon pikkusisko Aati oli kasvanut muutamassa viikossa.
Viimeksihän olimme nähneet turun näyttelyssä. Jostain kumman syystä tuntui että kaikki muut olivatkin sitten kutistuneet. Niin Orlitsa, Luna kuin muutkin. Vipukat olivat ihan kääpiöitä, salukit jäivät jalkoihin ja afgaanien selän yli näki aivan ongelmitta. Vain borzoit ja suuret harmaat herättivä yhä kunnioitusta. Mamma nauroi kun kumartelin ja näyttelin kainaloitani skoteille että yritän osoittaa ettei mulla ole ketunhäntää kainalossa.. *virn*

Ulkoilussa oli mukana muutama ensi ja toiskertalainen, siskon kanssa olimme suunnattoman kiinnostuneita naistä pienistä "vinkuleluista". Itse olimme varmasti aivan yhtä arkoja ja ihmeissämme ensimmäisillä kerroilla ulkoiluissa.