sunnuntaina, helmikuuta 04, 2007

Jääräpää liikenteessä....
Perjantaina pääsimme taas pitkästä aikaa hiihtämään iskän kanssa. Tai siis iskä hiihti ja veikka ja minä juoksenneltiin pitkin metsiä. Alkulenkki meni kaikin puolin hyvin, mutta kun kotiin paluun aika tuli, en minä halunnutkaan vielä lopettaa. Iskä houkutteli makupaloilla ja maanitteli, ei auttanut. En tullut lähimaillekaan sillä arvasin että joudun kiinni heti jos tulen kosketus etäisyydelle. Reilun tunnin yrittämisen jälkeen iskä antoi periksi ja tuli kotipihalle. Siinä vaiheessa huomasin naapureiden olevan pihalla ja pinkaisin tervehtimään heitä. Iskä huusi naapureille että ottavat minut kiinni jos vain saavat. No viimeksi karkumatkaillessani naapurin mamma oli minut saanut kiinni, joten aavistin pahinta ja pysyttelin juuri sopivan kaukana niin ettei kukaan heistäkään saanut minua kiinni. Naapurin Lyyli on kyllä mitä ihastuttavin otus, tosin Lyylin suhtautuminen minuun on hiukan epäileväinen, miten niin pienestä koirasta voi lähteä niin paljon ääntä..

Naapureita (ja iskää) juoksuteltuani huomasin tiellä ajavan auton ja pinkaisin sen perään. Kaikki liikkuva kelpaa jahdattavaksi. Sainkin auton suht helposti kiinni, osin johtunee siitä että tuo pysähtyi postilaatikolleen. Ennenkuin ehdin kunnolla tervehtiä "saaliini", huusi iskä että minut pitää napata kiinni. No saalistajasta tulikin sitten saalis kun "etänaapurin" mamma sai minut kiinni. Iskä kiitteli kolmen tunnin juoksutuksesta ja lähti kiireesti töihin..

Illalla sain sitten kurinpalautusta lauma-asemastani. Kun mamma tuli töistä, oli iskä jo pistänyt veikan ja minut pihalle. Wäntty pääsi melkein heti sisälle mutta minun piti olla pihalla. Kuulemma se oli taas jonkinlaista laumasta sulkemista. Sitten kun pääsin sisälle en saanut tulla sohvalle ollenkaan ja iskä, mamma ja Wäne söivät ruokansa ensin ja minä sain omani vasta viimeisenä. Kun sitten lopulta annoin periksi ja alistuin alhaiseen asemaani, sain tulla mamman viereen sohvalle..

Mamma ja iskä totesivat että nyt loppuivat toistaiseksi minulta vapaana juoksentelu lenkillä. Jos en kerran anna kiinni niin joudun olemaan hihnassa kunnes voivat taas luottaa siihen että tulen luo kun pyydetään. Ja kuulemma ulko-ovesta en pääse enää pihalle muuten kuin huomioliivi päälläni, jos syystä tai toisesta pääsen karkuun niin ainakin on pieni mahdollisuus että autoilijat näkevät minut ennenkuin juoksen eteen....

2 kommenttia:

polskis kirjoitti...

Johan on Alfa metkut keksinyt! Melkoinen murkkukolli, jolla taitaa olla kova kiire baanalle loikkimaan...

Ootte ehkä jo koittanukin katoamistemppua, mutta jos ette niin sitä kannattaa ainakin yrittää. Eli Alfan kanssa kannattaa olla ulkona ehkä mieluummin ilman Wäneä, ja päästää se sitten turvallisessa paikassa irti. Jos/kun se ei tule luokse kun kutsutaan, niin ihmiset katoavat kuin taikaiskusta jonnekin kiven tai puun taakse mahdollisimman hyvään piiloon. Idea on, että piilo on niin hyvä ettei koira onnistu ihmisiä sieltä itse löytämään, vaan joutuu toteamaan että se on hylätty. Laumariippuvaisimmat polskit säikähtävät tästä melkoisesti (puupäisimmät eivät tosin edes huomaa ihmistensä katoamista...).

Piilosta tullaan esiin siinä vaiheessa, kun koira on huomannut jääneensä yksin ja on alkanut etsiä omaa väkeään mieluiten jo kovasti huolestuneena. Koiran pitäisi ilahtua jäälleennäkemisestä suunnattomasti, jolloin se todennäköisesti tulee kutsuttaessa luokse. Sitten kehutaan niin maan perusteellisesti, ja toivotaan että se olisi säikähtänyt tarpeeksi...

Katoamistemppua ei kannata tehdä kuin äärimmäisissä tilanteissa ettei se menettäisi tehoaan. Kaikkiin koiriin silläkään ei tosin ole mitään vaikutusta. Aatun sain aikanaan "muistamaan" luoksetulon tällä tavalla, mutta Pitsku on aivan toista maata. Sen kanssa en oo edes yrittänyt katoamistemppua, mutta se saattaisi ihan hyvinkin ottaa hatkat ihan tyytyväisen oloisena siinä vaiheessa kun väki katoaisi. Se on paljon löyhemmin sidoksissa ihmisiin kuin Aatu. Toivotaan että Alfaan tällä jekulla olisi vaikutusta! Tai jospa tää pakkanen auttaisi asiaa osaltaan, mene ja tiedä. Ei kai kukaan -35 asteessa kauaa jaksa kärvistellä.

bassebastioni kirjoitti...

Geniuksen ennätys: -20 C / 4 tuntia :o)