Jääräpää liikenteessä....
Perjantaina pääsimme taas pitkästä aikaa hiihtämään iskän kanssa. Tai siis iskä hiihti ja veikka ja minä juoksenneltiin pitkin metsiä. Alkulenkki meni kaikin puolin hyvin, mutta kun kotiin paluun aika tuli, en minä halunnutkaan vielä lopettaa. Iskä houkutteli makupaloilla ja maanitteli, ei auttanut. En tullut lähimaillekaan sillä arvasin että joudun kiinni heti jos tulen kosketus etäisyydelle. Reilun tunnin yrittämisen jälkeen iskä antoi periksi ja tuli kotipihalle. Siinä vaiheessa huomasin naapureiden olevan pihalla ja pinkaisin tervehtimään heitä. Iskä huusi naapureille että ottavat minut kiinni jos vain saavat. No viimeksi karkumatkaillessani naapurin mamma oli minut saanut kiinni, joten aavistin pahinta ja pysyttelin juuri sopivan kaukana niin ettei kukaan heistäkään saanut minua kiinni. Naapurin Lyyli on kyllä mitä ihastuttavin otus, tosin Lyylin suhtautuminen minuun on hiukan epäileväinen, miten niin pienestä koirasta voi lähteä niin paljon ääntä..

Naapureita (ja iskää) juoksuteltuani huomasin tiellä ajavan auton ja pinkaisin sen perään. Kaikki liikkuva kelpaa jahdattavaksi. Sainkin auton suht helposti kiinni, osin johtunee siitä että tuo pysähtyi postilaatikolleen. Ennenkuin ehdin kunnolla tervehtiä "saaliini", huusi iskä että minut pitää napata kiinni. No saalistajasta tulikin sitten saalis kun "etänaapurin" mamma sai minut kiinni. Iskä kiitteli kolmen tunnin juoksutuksesta ja lähti kiireesti töihin..

Illalla sain sitten kurinpalautusta lauma-asemastani. Kun mamma tuli töistä, oli iskä jo pistänyt veikan ja minut pihalle. Wäntty pääsi melkein heti sisälle mutta minun piti olla pihalla. Kuulemma se oli taas jonkinlaista laumasta sulkemista. Sitten kun pääsin sisälle en saanut tulla sohvalle ollenkaan ja iskä, mamma ja Wäne söivät ruokansa ensin ja minä sain omani vasta viimeisenä. Kun sitten lopulta annoin periksi ja alistuin alhaiseen asemaani, sain tulla mamman viereen sohvalle..

Mamma ja iskä totesivat että nyt loppuivat toistaiseksi minulta vapaana juoksentelu lenkillä. Jos en kerran anna kiinni niin joudun olemaan hihnassa kunnes voivat taas luottaa siihen että tulen luo kun pyydetään. Ja kuulemma ulko-ovesta en pääse enää pihalle muuten kuin huomioliivi päälläni, jos syystä tai toisesta pääsen karkuun niin ainakin on pieni mahdollisuus että autoilijat näkevät minut ennenkuin juoksen eteen....