maanantaina, toukokuuta 29, 2006


Neljäs päivä.

Tämä päivä taitaa mennä enemmän lepäilyn puolelle. Eilis iltana mahduttauduimme veikan kanssa samaan säkkituoliin. Homma meni ihan hyvin silloin kun Wäne oli tuolissa ja minä käperryin sitten paikalleni. Tosin veikalle tuli aika nopeasti kuuma tuuheine turkkeineen ja hän siirtyi taas mamman jalkopäätyyn lattialle. Kolina vaan kuului kun luut laskeutuivat kovalle pinnalle.. :) jossain vaiheessa yöllä mamma havahtui taas vaatimukseeni päästä pihalle. Tuolloin oli vain kova pisuhätä. Sen verran unessa tuntui mamma olevan että kun jäin hetkeksi eteiseen taivastelemaan ja mamma nappasi minut syliin ja nosti ulos niin hups, ovi loksahtikin lukkoon selän takana.. No kun pissit oli tehty niin ei mamman auttanut kuin soittaa ovikelloa. Wäne rähähti haukkumaan, vaikka oli meidän kanssa pihalla. No onneksi iskä heräsi päästämään meidät sisään..

Myöhemmin yöllä mamma havahtui siihen että valitin kun sattuu, hirveä paniikki, missä minä olen, mitä on tapahtunut? No onneksi kyse ei ollut sen kummemmasta kuin siitä että Wäne oli säkkituoliin tullessaan kääntynyt niin että makasi takajalkojeni päällä, enkä saanut tassuja vedettyä pois pinteestä. Mamma työnsi veikkaa hiukan syrjään ja kömmin lattialle verryttelemään, jonka jälkeen palasin takaisin nukkumaan...

Jälleen yö ettei sisälle sattunut yhtään vahinkoa. Mamma on niin ylpeä minusta!

3 kommenttia:

polskis kirjoitti...

Mieletöntä, miten hyvin teillä pyyhkii sisäsiisteysrintamalla! Nauratti kun luin, että Wänekin laskeutuu makuulle luut dramaattisesti kolisten. Isäpappansa on mestari sillä rintamalla. Se pyörii ja hyörii ensin tuskaisen näköisenä makuupaikan päällä ja laskeutuu lopulta makuulle ähisten ja puhisten ja luut kolisevat oikein toden teolla! Kaiken kruunaa pää, jonka se suorastaan tempaisee maahan täydellä voimalla. Jyminä on hurja, oli alla minkä paksuinen patja hyvänsä. Luulisi sattuvan!

Anonyymi kirjoitti...

Uskomatonta, kuinka hyvin kaikki menee!

Meillä valmistaudutaan hiljalleen siihen, että syksymmällä kotiin saapuu pentu. Ei kylläkään polski, mutta ibiza sentään, eikä toivoakaan, että neljäntenä yönä Pinja ja Iris nukkuisivat lapsosen kanssa samassa nojatuolissa!

Ehei, epäilen, etteivät tahdo mahtua edes samaan asuntoon.

Joten kademieli valtaa pinta-alaa sielun sopukoissa. Pennunkin takia. Mulla kun menee vielä aikaa siihen, että polskipojan paikka vapautuu tai pikemminkin tulee ajankohtaiseksi. Sitä odotellen toivotan teille hurjasti tsemppiä ja toivottavasti taas nähdään pian jossain.

Kovasti terveisiä pojille, me seuraamme aktiivisesti, mitenkä blogi päivittyy. :)

Hanna, Pinja ja Iris

Alfa Romeo kirjoitti...

Kiitos kannustuksesta. Yllättävän hyvin on kaikki mennyt vaikka isoveikka välillä kurittaakin aika rankalla kädellä. Toisaalta ehkä onnistumisen syy onkin juuri tässä "luonnollisessa" lauman muodostuksessa: Mamma ja iskä ovat perheen päät, Wäiski on nelitassuisista ylimmäisenä ja pahnan pohjimmainen on pahnan pohjimmainen, vaikka saakin hellyyttä ja huolenpitoa, mutta mm ovista kulkee Wäiski edellä ja jos isoveikka katsoo aiheelliseksi palauttaa pentu ruotuun niin ihmiset sallivat sen (toki vahtien ettei sentään liian kovakouraisesti)