Kohti talvimaastoja

Säännöllinen treeni talvimaastoja varten on pidetty yllä. Pitkästä aikaa iskäkin oli sunnuntaina kävelyllä kanssamme. Lunta oli parina viime päivänä pyryttänyt niin että saimme joka lenkillä tallata uutta polkua, edellinen kun oli kadonnut pääosin näkymättömiin.

Lenkkiin sisältyi hyviä spurttauksia. Juoksimme Wänen kanssa morjestamaan naapuria pariinkin otteeseen ja siinä vaiheessa kun lenkin lopuksi iskä ja mamma jäivät juttelemaan naapurin kanssa otimme hetken jaloissa temuamisen jälkeen Wänen kanssa taas pyrähdyksen postilaatikolle. Siitä tuli sopiva reilun kilometrin lenkki auratulla alustalla. Totesin että Wäntyllä on kyllä todella paljon huonompi kunto kuin minulla. Sitä sai odotella kumpaankin suuntaan mennessä ja kotiinpäin tuo tuli liki 100 metriä perässä. Voimaahan tuolla kyllä on, ei se muuten jaksaisi tuolla umpihangessa pomppia, mutta nopeus on ihan toista kuin minulla..

Illalla käytiin sitten taas saunassa. Tällä kertaa en jaksanut kuin yhden kerran käydä löylyissä. Mutta on se vaan rentouttavaa kun mamma hieroo selkää sielä löylyn lämmössä..

Nyt täytyy vain toivoa että saadaan talvimaastoihin kisakumppani.

Pikkuprinsessaa tapaamassa.

Porvooseen on muuttanut uusi pieni polskineiti Fernmark Chart Arwassa aka Daphne aka Dafi. Mamma oli kuskina kun neitokainen suuntasi läntiseltä uudeltamaalta itäiselle ja tuosta noutopäivästä lähtien on ollut haaveissa päästä tapaamaan.

Perjantai oli mamman vapaailta, eli meillä oli mahdollisuus lähteä ensi treffeille. Kun mamma alkoi laittamaan itseään lähtökuntoon olin ihan täpinöissä ja siinä vaiheessa kun näin turvavyövaljaat olin jo ihan innoissani. Mamma sai hätistellä minua autosta kauemmaksi niin että sai tyhjennettyä auton takapenkin, sillä olin jo täyttä häkää tunkemassa sinne heti oven auetessa.

Ajomatkan porvooseen torkuin takapenkillä. Matkaaminen on ihanan rentouttavaa, varsinkin silloin kun veikka ei ole mukana. Ja kun sitten kurvasimme parkkiin oudolle asuinalueelle olin hiukan ihmeissäni. Emme olleetkaan missään kisakentillä. Olin kuitenkin innoissani lukemattomista oudoista koiran tuoksuista ja lueskelin posteja kovin innoissani. Pienen "jäähdyttelyhetken" jälkeen kävelimme talojen välistä erään talon pihaan ja jäimme odottelemaan. Alkuun oli ihan kivaa ja mielenkiintoista, mutta pian tyhjällä pihalla seisoskelu alkoi tuntua tyhmältä ja esitin vastalauseita haukoittelemalla äänekkäästi. Tovin kuluttua eräs ulko-ovi kuitenkin aukesi ja näin oviaukossa pienen takkiin puetun koiran. Polski!!!! Mamma hoki minulle että, "varovasti, se on pentu" ja tutustuinkin hillitysti vaikka intoa olisi ollut kyllä lähempäänkin tuttavuuteen.

Tutustumisrituaalin jälkeen lähdimme yhdessä kävelylle. Haukuin heti varmuuden vuoksi koirapuistossa olevat, että pysyvät poissa ja tietävät että olen täällä. Vaelsimme läheiselle pellolle (tai siis pellon vierellä kulkevalle kevyenliikenteen väylälle) ja sielä sekä pikkupirpana että minä pääsimme viimein irti. Voi sitä kenguruloikkien määrää kun näytin pikkuiselle tehokkaita säntäilyjä ja sain Daphnen pomppimaan pupujussina perääni. Uusi tilanne oli sikälikin mielenkiintoinen että aina jonkun tullessa vastaan annoin itseni yllättävän helposti mammalle kiinni kun pääsin aina ohitustilanteen jälkeen taas irti. Paluumatkalla Daphne näytti sitten yhtäkkiä väsähtävän ja taivallus kotia kohti oli hänelle vain "äkkiä, äkkiä, sisälle..." meininkiä. Ei meinannut likka malttaa edes pysähtyä sanomaan heippoja meille kun erosimme pihatiellä.

Odotan jo innolla uutta lenkkiämme!

Operaatio kuntoon kesäksi 2012.

Mamma teki lopullisen päätöksen, me lähdemme taas tänä kesänä EM-maastoihin. EMM-2012 järjestetään 8.-10.6.2012 Gödöllössä, Unkarissa. Kisat ovat tänä vuonna niin alkukesästä ettei karsintakisoja ehditä pitää. Eli tällä kaudella ehtii juosta kolmet kisat ennen EM-starttia, täytyy toivoa että kilpakumppaneita löytyy jotta pääsee vahvistamaan kilpailuviettiä riittävästi..

Pari viime talveahan on mennyt liikunnan puolesta lähinnä siihen että olemme käyneet uimassa hyvinkäällä ja lenkit maastossa ovat olleet lähinnä mamman jalanjäljissä tallustamista. Sellaisessa ulkoilussa ei kunto pääse kasvamaan. Tämä talvi on ollut erilainen. Elämänrytmi on nyt ollut sellainen että pe-ma on lenkkeilty pääsääntöisesti joka päivä ja ti-to on ollut sitten lepoa. Lumen määrä on ollut mielestäni varsin mukava, ja kun lumi on vielä ollut pehmeää pakkaslunta olen jopa juossut umpihangessa. Naapurin isäntä teki joulun jälkeen puusavottaa lähimetsissä ja ajeli puukuormia peltojen yli, joten traktorin jäljistä saimme oivallisia polkuja joita kulkemalla on juoksukilometrejä saatu plakkariin. Wänen kanssa olemme myös tehneet hiukan omia ratkaisuja, ja viikonnloppuun on yleensä mahtunut vähintään yksi karkumatka postilaatikolle asti. Auratulla tiellä on hyvä ottaa kiihdytysharjoituksia, räjähtävää lähtöä on siis treenattu tasaiseen tahtiin.


Mamma totesi viime viikolla että kropassani on tapahtunut (vihdoinkin) aikuistumista, olen saanut massaa ja runko on nyt hiljalleen levinnyt. Luikkuhan olen edelleenkin malliltani, mutta lumitreeni on ilmeisesti tuonut kuitenkin lihasta luiden päälle. Nyt voisi kuulemma harkita taas jotakin näyttelyitäkin.. Sen suhteen en ollut kovin ilahtunut, mutta toisaalta voisihan sitä jotakin ulkonäyttelyitä ajatella, niissä kun ei hermot mene niin helposti kuin noissa halleissa...

Tämän talven uusi juttu on ollut saunominen. Wänehän intaantui saunasta jo aiemmin, mutta minä olin kovin epäileväinen sen suhteen alkuunsa. Mamma sai houkuteltua minut lauteille ja muutaman viikon harjoittelujen jälkeen olen jo tottunut istumaan lauteilla useammankin löylyn heiton ajan. Pidän tosin eniten leppeistä löylyistä, yli 80 asteen lämpötilassa ei kauaa jaksa viihtyä, sielä kun ei voi kunnolla edes läähättää. Tuntuu itseasiassa varsin mukavalta kun lihakset lämmön vaikutuksesta rentoutuvat. Varsinkin kovien pakkasten aikaan tuo oli erittäin mukavaa. Pihalla ollessa, vaikka pilottitakki onkin päällä, tulee kuitenkin aina paleltua, saunassa nuo jumit sitten helpottavat. Mamma totesi että vaikka kesällä tykkään lämmöstä enemmän kuin W, niin saunassa en kestä kuumaa niin hyvin. Ehkä tuo Wänen turkki toimii löylyssä sitten eristekerroksena, ja minulta kun moinen puuttuu niin kuumuus tuntuu pikemmin syvemmällä..

Talvimaastot ovat kuukauden kuluttua, joten silloin tehdään kisakunnon ensimmäinen tsekkaus. Täytyy alkaa metsästää jo kisakumppania tuonne. Juoksijat kun ovat nykyään vielä entistäkin harvemmassa...