Naps..

Olimme vappupäivän lenkillä ja ensimmäistä kertaa lumien sulamisen jälkeen oli tarkoitus kiertää järvilenkki. Nautin suuresti kun sain pitkästä aikaa kirmailla kunnolla ja tiesin että tämä ja huominen olisi irroittelua ja sitten taas viikon paussi ennen kevään kisakauden avausta Suomi Cupissa.. Vaan kun kohtalo päätti sitten toisin.

Luulin nähneeni pellon toisella laidalla jotain ja säntäsin täyttä laukkaa tuota saalistani kohti. Pääsin reilut sata metriä kun ilmeisesti astuin kuoppaan ja jalassa tai olkavarressa jokin sanoi naps. Huusin suoraa huutoa ja mamma säntäsi paikalle huolissaan.

Mamma on tottunut suonenvetoihini joten tarkistettuaan että kaikki varpaat on tassussa oikein päin eikä mistään tule verta, patisti mamma minua kävelemään. Vaan tällä kertaa kyse ei ollut ihan perinteisestä suonenvedosta. Kevyen lihasten läpikäynnin jälkeen suostuin sentään kävelemään. Yritin kevyesti ravatakin, mutta sitten kun näin kurjen pellon toisella laidalla ja yrititin lähteä tuonne juoksemaan jouduin antamaan kivulle periksi..

Edessä oli lepoa, hierontaa ja akumatolla hoitoa. Mamma hoivasi elimistöäni sisäisestikin syöttämällä lisäravinteita jotka kiihdyttivät aineenvaihduntaa ja pitivät lihaksen lämpimänä.. Parin päivän levon jälkeen alkoi jo hiukka rivakampikin juoksu sujua, mutta ei todellakaan niin että kisoihin pääsisi.. Kohtalon oikusta jää sitten tänäkin vuonna Suomi cup väliin. Vaikka sen tietää että Apri olisi potin korjannut niin olisi se silti ollut hienoa päästä edes kisaamaan.. No jos vaikka ensi vuonna kävisi tuuri..

Torstaille mamma sai onneksi minulle hierojan, tuon jälkeen sitten tiedetään jääkö Turun kisatkin väliin vai uskaltaako tuonne lähteä yrittämään.. Toivotaan ettei koko kisakausi mene yhden typerän kuopan takia pilalle.