Hyvinkään maastot (ja Derbyt)

Nyt oli vuorossa "kotikisat", toiset niistä, sillä yhtälailla Hyvinkää kuin Tuomarinkartano ovat kotikisoja.. Menimme kisoihin mamman kanssa kaksin, sillä Wäiski jäi iskän avuksi pumpunvaihtotalkoisiin..

Matkalla kisapaikalle näimme teerin ja pupun jotka kumpikin juoksentelivat pois alta. Taisivat tulla toivottamaan onnea. Päivälle oli luvattu aika epämääräistä keliä, mutta aamu vaikutti lämpimältä ja onneksi sadepilvet näyttivät pysyttelevän poissa.

Meitä polakkeja oli paikalla kaikkiaan viisi. Minä, Aati ja Luna kisasimme avoimessa luokassa ja Kirppu ja Onni sitten Derbyssä. Alkuerän juoksin yksin. Mamma kirosi että taisi olla mokoma liian tuttu rata minulle, sillä oikaisin ensimmäisen mutkan ihan suorilta. Onneksi vieheenvetäjä oli hereillä ja sai kiskaistua vieheen alta pois vaikka kovin yritin juosta sitä vastaan. Sitten suoritin komean loikan esteeksi asetettujen koivujen yli (mamma nauroi että minusta olisi pitänyt tulla estehevonen) ja loppurata menikin sitten melko huolella viehettä seuratessa. Sen verran paljon oli mutkia ja käännöksiä rataan saatu aikaiseksi että varpaat oli kyllä voikukista keltaiset ja ruohosta vihreät kun maaliin pääsin..

No en ollut ainoa joka oikoi, Luna ja Aati valitsivat myös oikoisemmat lähtöradat ja vain juniorit malttoivat juosta ekan mutkan huolella viehettä seuraten. No siksipä nuo saivatkin reilut parikymmentä pistettä meitä vanhempia enempi..

Sitten odoteltiin.. Ja odoteltiin.. Välillä käytiin kaupungissa (autot varjoon parkkihalliin ja ihmiset syömään) ja takaisin radalle odottelemaan. Käynti eläinlääkärillä ja odoteltiin..

Vihdoin oli sitten finallijuoksujen vuoro. Taisimme olla ainoa rotu jossa kaikki koirat ylittivät finaaliradan. Tosin Aati joka oli jäänyt alkuerässä kolmanneksi oli arpomisen kohteena, saako juosta vai ei.. No lopulta tuo sai juosta..

Juoksin finaalin Lunan kanssa. Tein taas hiukan omia ratkaisuja oikomisineni Lunan seuratessa viehettä kuin juna. Finaalin osalta ei ole suuresti erityisempää kerrottavaa. Mamma oli hiukan huolissaan onnuinko maaliin tullessa, mutta taisi tuo olla ihan normaalia maitohapoilla oloa, sillä hölköttelyni oli jäähdyttelylenkille lähtiessä jo ihan normaalia.

Aati puolestaan järjesti pientä näytöksen poikasta omalla soolojuoksullaan. Tultuaan sillan yli toiselle pellolle pysähtyi neitonen sitten miettimään jotta tuleeko se mamma sieltä perässä vai ei.. Ja kun mamma vihdoin saavutti oikean pellonreunan jatkui juoksu vähän aikaa.. Sitten Aati päätti ettei tästä mitään palkintoa tule kuitenkaan, haukoitteli ja heittäytyi piehtaroimaan..

Derbyläisistä puolestaan Kira teki hiukan omia taktikointeja vieheen reitin oletuksissaan ja valitettavasti nuo arvailut eivät osuneet nappiin... Muutama extramutka rokotti hiukan pisteitä ja niinpä saimme Derbyvoittajan mustasta (vai pitäisiköhän tässä tilanteessa sanoa valkeasta) hevosesta. Eli potin korjasikin Onni!!

Ennen finaalejamme kuulutettiin että kun olemme finaalit juosseet jaetaan palkinnot ensimmäisistä roduista polskeihin asti. Vaan kun juoksut oli juostu, aukesi taivaan hanat ukkosen kera.. Lopputulos oli että odotettiin pientä taukoa sateeseen jotta palkinnot saatiin jaettua ja loppujen lopuksi samaan syssyyn ilmeisesti jaettiin loputkin palkinnot, sillä vettä tuli niin reilusti ettei tuolla voinut enää kukaan juosta..

Vettä oli tullut niin paljon että Hyvinkään läpi ajaessa näimme mamman kanssa kolmessa paikassa paloauton poistamassa vettä alikulkutunneleista..

Kaikkineen loistava päivä, mukavaa seuraa ja rentoa meininkiä. Seuraavana onkin sitten vuorossa ajue-koe kesäkuun alkupuolella.. Se lienee sopivampi tällaiselle omapäisiä ratkaisuja tekevälle juoksentelijalle...