Tampereen kv näyttely 2008.

Välillä aamut tuntuvat alkavan liian aikaisin, niin tänäänkin kun mamman herätyskellot pärähtivät soimaan 4:30. Onneksi pesut ja puunaukset oli tehty jo eilen, joten ei muuta kuin ihmisille vaatteet päälle, eväät laukkuun ja menoksi. Veikka pääsi mukaan tampereelle, sillä nyt ei ollut hoitopaikkaa tarjolla ja päivästä kotona olisi mahdollisesti tulossa liian pitkä yksin oltavaksi. Ja veikkahan on jo niin tottunut autoilija ja varsinkin autossa odottaja että mukaan otto on helppoa.

Jäniksenkäpälän sanotaan tuovan onnea, aamulla toivotti onnea kehään auton vierellä juoksenteleva jänöjussi, joka onneksi kuitenkin valitsi metsän puolen auton alle säntäämisen sijasta.

Olimme Tampereen messukeskuksella hyvissä ajoin, ja ehdimme hyvin treenailla keässä oloa usean kierroksen ajan. Iskä zuumaili uuden objektiivin kanssa ja yritti saada hallin valaistuksesta jotain tolkkua. Lukuisien poseerausharjoitusten jälkeen homma alkoi jo vähän naurattaakin. Sitten saapui Lunakin paikalle ja vuorotellen juoksentelimme ympäri pientä kehäämme ja harjoittelimme seisoskelua tuomarin edessä (siis harjoittelussamme kehäavustajan)

Tuomari tuntui tykkäävän minusta, arvostelu oli erittäin hyvää joka suuntaan. Vaikkakin mamma ja tuomari eivät ainakaan löytäneet yhteistä kieltä ja välillä tuntui tuo kieli olevan tuomarilta ja kehätoimitsijoiltakin olevan hukassa, sopivassa suhteessa englantia, saksaa, visiinkin unkariakin ja ties mitä muita.. Tuomari teki ainakin perusteellista työtä arvioidessaan, hampaiden ohella tuntuviksi tarkastettiin kitarisatkin... Kehätoimitsija varmisti vielä tuomarilta antavansa minulle oikeat nauhat ja ruusukkeet ei mamma meinannut kestää aloillaan. Serti! sitten ei muuta kuin odottamaan Lunan arviointia.

Lunallekin tuli serti ja arvostelu muutoinkin kehuva. Sitten rodun parhaan valintaan. Tuomari arvotti minut rodun parhaaksi ja Lunan vsp:ksi. Eli ryhmäkehä odottaa..

Tittelin kunniaksi iskä lankesi ostamaan minulle kunnon motoristihenkisen rock-pannan..

Onneksi veikka tuli otettua mukaan, sillä muutoin olisi todellakin ollut pitkä päivä yksin kotona. Nyt pääsimme ulkoilemaan pihamaalle ja autoon nokosille koko porukka. Ja todellakin kaikki taisivat ainakin jonkinmoiset unet kiskaista. Iskä totesi että joutunee hankkimaan asuntoauton jotta odottaminen muuttuu mukavammaksi...

Ryhmäkehässä jyräsivät taas perinteiset rodut, vaikka seisoinkin niin upeasti että mamma oli erittäin ylpeä minusta. 2 vuoden ja 1 päivän ikäisenä saavutettu FIN-MVA titteli, nyt voikin sitten keskittyä ensisijaisesti tuonne juoksemisen puolelle.