Näyttelyelämää
Aamu alkoi viideltä kellon soittoon. Jo eilen illalla mamma ja iskä oli järjestellyt ja puuhaillut paljon pakkaamisia ja tavaroita kasaan. Veikan kanssa oltiin hiukka ihmeissämme, ei niinkään mamman aikaisesta noususta, tuo nyt ei suuresti poikennut normaalista työaamusta, mutta siitä että iskäkin nousi ylös samoihin aikoihin.
Kuuden aikaan minullekin pakattiin pleese päälle ja automatkailu alkoi. Reilun parin tunnin ajelun ja yhden pissipaussin
(iskän ja mamman) jälkeen saavuimme aurinkoiseen turkuun.
Autosta poistuessa huomasin että paikalla oli jokunen muukin koira, olin
intoa piukassa hajujen ja uusien kavereiden sekamelskassa.
Olimme paikalla hyvissä aloin ja pääsimme valtaamaan parhaat paikat. Ehdin mamman kanssa vähän treenailla kehätoimintaa ennenkuin paikalle alkoi ilmaantua suurempia osallistujamääriä.
Ennen varsinaisen arvostelun alkua ehdimme käydä hiukan shoppailemassa. Mamma osti minulle uuden näyttelyhihnan ja sai hiukan ohjausta ja opastusta miten minua kannattaa kehässä esitellä. Alku näytti kuulemma mamman mielestä melko toivottomalta, mutta muutaman opetetun liikkeen jälkeen aloin minäkin hiffaamaan mikä oli homman nimi.
Mamma sai minut seisomaan nätisti paikallaan ilman turhia kiemurteluita (tosin siinä vaiheessa kun Gaston oli takanani oli pakko yrittää kurkistella)
Liikkuminen kehässä sujui myös suhteellisen hyvin, lukuunottamatta yhtä liukastumista liukkaalla lattialla ja muutamia kenguruhyppyjä..
Tuomari Per Iversenkin tuntuviksi tykkäsi ainakin päätellen saamastani arvostelusta: laatuluokka = erittäin hyvä, kilpailuluokka = 2 ja arvosteluna: Erittäin hyvän kokoinen uros, vain 10 kk ikäinen ja aika pentumainen. Hyvä koira ikäisekseen. Vahva kaula, hyvä rinnan syvyys, kuitenkin aika pieni kroppainen (kapea). Toivotaan hiukan parempaa ylälinjaa. Liikkuu suht lyhyin askelin. Erittäin hyvä turkki. Sydämellinen luonne. Nuori uros joka tarvitsee aikaa kehittyäkseen.
Turun Top Dognäyttelylle asetettu tavoite saavutettu ja iskä oli erittäin ylpeä
minusta ja mammasta. Ja mamma on erittäin ylpeä minusta.
Näyttelyn innoittamana mamma päätti treenata oppimaansa hinhnatekniikkaa mittauksissakin. Minä en ollut kovin innostunut uudesta mittaustavasta. Virallisiksi tuloksiksi saatiin 76 cm ja 33 kg. Päätin sitten että tämä sai luvan olla viimeinen virallinen mittaus: Mamman ja iskän kotiutuessa asioilta olin päättänyt tehdä hammastikkuja koko mittakepistä.
Jalat olivat kuin viinirypäleet. kaulassa oli muutama patti ja kuonossa sekä korvissa jokunen.. 
Mamma luonnollisesti huolestui ja soitti eläinlääkärille. Ensimmäisenä määräyksenä käskettiin antaa kyypakkauksesta pilleri ja sitten tarpeen mukaan vastaanotolle tarkistettavaksi. Mammaa huolestutti varsinkin kaulan ja kuonon "rypäleet" niin paljon että halusi minulle heti ajan, parempi käydä näyttämässä ja ajaa turhaan kuin odottaa ja joutua kärsimään vielä pahemmasta. No ennenkuin ehdimme asemalle oli kyypakkaus jo laskenut pahimmat pallerot, mutta eläinlääkäri totesi kuitenkin että lienee hyvä antaa minulle kortisoonipiikki, kun kyypakkauksen kortisoni on lyhytvaikutteista ja piikistä saadaan pidempi apu.
