Tästä se ura nyt sitten urkenee. Nyt sitten mentiin ensimmäistä kertaa mätsäriin katsomaan meininkiä.. Ja tuomisia tuli..

Paikalla oltiinkin hyvissä ajoin. Sää suosi ja ihmisiä ja koiria oli paikalla suhtellisesti. Mukaan mahtui myös hiukan dramatiikkaa, Aprin tullessa paikalle, tervehdimme niin reippaasti että pikkusiskon varvas takertui hihnan lukkoon. Voi huutoa ja parkua. Mamma sai käsivarteensa muistoksi mahtavan kokoelman hampaanjälkiä, ja taisi siskon hammas ottaa minua korvaankin. No loppu hyvin kaikki hyvin, ei verijälkiä eikä pysyviä vaurioita (paitsi mustelmat ja hampaanjälkien painaumat mamman kädessä). Siskon kanssa kyllä vähän säikähdimme härdelliä ja loppuajan olimmekin todella rauhallisena.

Kehäkäyttäytyminen oli kummallakin huipussaan. Luonnollisesti saimme siskon kanssa kumpikin ekalla rundilla punaiset nauhat. Tuomari tykkäsi kummastakin eikä ihme, ihailevia katseita tuli kyllä kehän ympäriltä muualtakin. (Elkkukin haki omassa kehässään punaisen nauhan)

Toisella rundilla tuomari mietiskeli suht kauan laittaako jatkoon minut vai siskon. Loppujen lopuksi valitsi minut jatkoon. Mamma oli siinä vaiheessa jo ihan täpinöissään kuinka ensimmäinen harjoitusnäyttely voi mennä näin hyvin.. No sitten aloitettiin jakaa ruusukkeita, nelonen.. kolmonen... ja sitten sininen: puolanvinttikoira Alfa.. oh-hoh.. ei sentään voittoa ekalle kerralle mutta toinen sija kuitenkin.. Tästä se nälkä vain kasvaa..