Kisoihin valmistautuminen jatkuu. Nyt oli vuorossa käynti osteopaatilla. Kimmoke tähän tuli HVKn kautta, sillä jäseniltä kyseltiin jos löytyisi halukkaita harjoituskappaleita osteopaattien koulutukseen. Mamma tietysti heti ilmoitti minut mukaan.
Hierojallahan oli käynyt aiemmin, useampaan otteeseen ja muutama vakiokäsittelijä piti tarpeen mukaan lihashuollostani huolta. Mammakin oli opetellut sen verran hierontaa että saunan yhteydessä sain yleensä kevyen selkälihasten ja reisien ja olkavarsien käsittelyn. Mamma itse on saanut ruotonsa suoremmaksi osteopaatin käsittelyssä joten nyt hän katseli kateellisena kun minua vuorostaan muoklattiin ja mukellettiin.
Suurempia ongelmia ei kropasta löytynyt, mutta kireyttä takapäässä oli havaittavissa. Se pari vuotta sitten lintujahdissa revähtänyt olkalihas oli tuottanut ristikkäisen jumin ja korostanut entisestään selkäni kaarevuutta. Mamma katseli mielenkiinnolla miten osteopaatin "vatkatessa" rankaani lukkiumat aukenivat ja seisonta-asentoni oikeni. Edelleen olin sitä mieltä ettei jalkojani tarvinnut venytellä juurikaan mihinkään suuntaan. Tosin osteopaattien (loppujen lopuksi kolme käsittelijää) määrätietoiset otteet karsivat vastaan haraamiset pois ja lopputuloksena oli varsin vetelä makarooni koiraksi.
Mamma vakuuttui siitä että minullekin osteopatia on yhtä oleellinen, ellei jopa oleellisempi kunnon ylläpitämisen tekijä kuin aktiiviselle ihmisurheilijallekin. Hieroja kun käsittelee ensisijaisesti lihakset ja osteopaatti kiinnittää huomion enemmän rankaan, niveliin ja jänteiden ja lihasten kiinnittymisiin. Hieroja ei ole saanut useallakaan käsittelyllä selkärankaani oikenemaan näin paljon kuin osteopaatit tämän tunnin rupeaman aikana. Mamma totesi että EM-kisojen jälkeen varataan sitten erikseen hoitoaika ja jatketaan rangan ojentamista. Jos syksyn näyttelyissä sitten vaikka saisi kunnolliset arvostelut kun en seisoisi enää katkarapu-lenkkimakkarana..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti