Lumi- ja räntäsateisen lauantain jälkeen koitti ihastuttavan aurinkoinen sunnuntai aamupäivä. Rauhallisen aamupalan ja pienen puuhastelun jälkeen lähdimme koko perhe nautiskelemaan aurinkoisesta talvipäivästä. Wäne nautiskeli lauantai päivän ja yön aikana sataneesta puhtaasta lumesta. Siinä oli ihana pyöriä ja hyppiä. Mamma ja iskä naureskelivat että aivan kuin veikka tietäisi että nämä lumipäivät vetelevät viimeisiään ja yrittäisi nauttia "saukkoilusta" varastoon..

Kun keli oli niin ihastuttava kuin mitä oli, päätimme nautiskella pidemmästä lenkistä. Iskä oli hiukan epäileväinen mamman reittivalinnasta, mutta uudet polut olivat sinänsä turvallisia kun seurasimme latupohjaa (jolla jostain kumman syystä ei näkynyt hiihtäjien jälkiä tältä viikonlopulta). Kaikkiaan lenkille kertyi pituutta lähes 6 kilometriä ja aikaa tuohon vaellukseen kului 2,5 tuntia, sisältäen mamman näköalakiipeilyn, minuin ja veikan tutkimusmatkailun omille teillemme ja tietysti varsinaisen vaellus ajan. Veikan kanssa saimme lähes koko lenkin juosta vapaana, muutamaa luoksetulo harjoitusta ja paria minun "pantasiedätystä" lukuunottamatta. Retki oli erittäin mukava, vaikka veikka repäisikin jalkansa johonkin oksaan, ja vaikka itse olin totaalisen väsynyt kotimatkalla. Toinen päivä putkeen "rankkaa treeniä" alkaa nuori koira huomata levon tarpeellisuuden..

No maanantai tulikin sitten nukuttua ja nautittua lepoa ja kanan kauloja, kun mamma kävi taas hakemassa niitä herkuteltavaksemme...