Alfa ja Wäiski toivottavat rauhallista, lumista ja luurikasta joulua kaikille lukijoille ja kavereille

Merkittävä päivä...

9 kuukauden viralliseksi tulokseksi julkistattekoon 74,5 cm (olkoon että mamma mittasi jo 75 centtiäkin) ja painoa 34 kg..


Tänään otettiin sitten askel kohti aikuisuutta, lenkillä iskä sai ikuistettua ensimmäisen merkkaukseni.. olkoon että huti meni puusta, mutta kukapa olisi seppä syntyessään...

In Memorium..
Tänään tuli suruviesti mamman kotopaikasta. Vanhaherra Rekku on siirtynyt taivaan koiratarhaan autuaammille metsästysmaille. Rekku oli lapinkoiran ja pystykorvan sekoitus, punaketun värinen ja melkoisen ihastuttava lauman johtaja. Viimeisen vuoden vaivasivat pahat kasvaimet lonkissa, joten pois nukkuminen oli odotettavissa.. Vain kerran ehdin Rekun nähdä, mutta tuolloin vaikutuin tuosta päättäväisestä luonteen laadusta.. Nyt on Vili sitten yksin heppojen turvana...

Aurinkoa ja joulun odotusta...

Näyttely tuli sitten käytyä. Olin onnesta soikeana kun näki paljon tuttuja: Aprilia-sisko, Aatu-iskä, Lazka-mummi ja kaikki muut tutut koirat ja ihmiset... Oma näyttelysuoritukseni ei ollut mitenkään merkittävä. Alun intoilun jälkeen alkoi selkä ja takajalka vaivata, ja kehään päästyäni yritin helpottaa juilivaa takakinttua "uimalla" pitkin kehän lattiaa.. No varsinainen kehä meni sitten koikkelehtimalla miten sattui.. Tuomari palkitsi sitten minut kakkos sijalla ja KUPIlla.. Kuulemma erittäin lupaava mutta pennumpi kuin toinen kehässä ollut.. No mamma kyllä totesi jotta minähän se iällisesti vanhempi taisin olla..
No kaikkiaan meidän perhe menestyi hyvin, iskä pokkasi rotunsa parhaan tittelin, mummu vastakkaisen sukupuolen parhaan ja sisko oli vsp-pentu, eli hyvin meni.. :) Ylimmässä kuvassa olemme sitten kolme sukupolvea, vierellä iskä ja mummu..

Selkä ja kinttu pamahti sitten näyttelyn jälkeen niin pahasti jumiin että aloin oikein nilkuttaa. Liekö syynä jännitys, kylmyys, messarin kova lattia vai nestehukka (mamma totesi kotiin päästyämme jotta enhän suostunut juomaan mitään koko päivänä) niin vielä seuraavanakin päivänä juili niin kovin että lenkkeily jäi vähälle. No mamma hieroskeli sitten joka päivä ja hiljalleen kinttu helpottui. Osaltaan voipi olla kasvukipujakin.. Mamma totesi jotta ilmeisesti ainakin hieronta tulee kuulumaan tiiviinä osana elämäämme... Enkä vastustele ollenkaan!

Viikon lenkit jäi vähän vähälle. Keli oli kerta kaikkiaan niin surkea, toisaalta ilmeisesti aloitin tehokasvun vaiheen kolme, sillä päivät menivät nukkuen, nukkuen ja nukkuen.. No ainakin suitsait mittauksessa mamma sai säkäkorkeudekseni jo 75 cm.. illalla pitäisi kuulemma tehdä viralliset mittaukset, saa nähdä mitä tulos kertoo..

Eilen iskä kävi hakemassa mamman ja iskän joululahjan. Tänään sitten nautiskelimme mahtavasta aurigosta suolenkillä ja iskä ja mamma treenailivat uuden kameran käyttöä.. Kuulemma seuraavasta näyttelystä on sitten tulossa kunnollisia kuvia.. Nyt viime näyttelyn satoa voi käydä tutkailemassa galleriasta.

Jännitystä ja hierontaa...

Elämä on ollut näyttelyyn valmistautumista. Ilmeisesti veikan kanssa lenkillä peuhatessa venäytin vasemman etutassuni. Viikon verran elämä oli nilkuttamista, ei pahasti mutta sen verran kuitenkin että mamma epäili näyttelyssä tulevan hylättyä saman tien..

Maanantaina mamma sitten lopulta päätti että jotain on asian eteen tehtävä, soittokierros lähistön koirahierojille. Ensimmäinen koirahieroja-sivustoilta löytynyt kertoi ettei hän ole omien koirien lisäksi koulun jälkeen hieronut ollenkaan.. Mamma totesi että joskos hän kyselisi jotakuta muuta.. Toinen olli ammattilainen, mutta ensimmäinen vapaa aika olisi ollut lauantaina (tänään) joten turhan lähellä näyttelyä, jätettiin varaus, jos mitään muuta ei saada ja tilanne näyttää pahalta niin palataan asiaan.. Kolmas kerta sitten poiki onnistumisen. Maastojuoksuja harrastava aktiivisesti hierontoja tekevä jolta löytyi keskiviikolta vielä aikaa..

Niinpä keskiviikkoaamuna odotimme täpinöissämme, hierontaa, hierontaa... Ji-piii, jip-pii.... No alkuhäsellysten jälkeen (veikka ja minä yritimme syödä vieraan) jätettiin veikka sisälle ja hieroja halusi nähdä miten liikun. No ravaamisesta ei ollut tietoakaan, vaan kiidin laukkaa pitkin pihaa, spurttasin pitkin välimetsikköä ja niittyä. Välillä mamma joutui jopa viheltelemään perääni kun katosin näkymättömiin, olihan mahtavaa kun sai pinkoa vapaana. Jostain kumman syystä mulla ei ollut mikään kiirus takaisin sisälle, vaan mamma joutui käyttämään kieroutta saadakseen minut kiini: Veikka pihalle juoksulankaan ja frisbeen heittoa jolloin tulin tietysti osalliseksi moisesta puuhasta ja nappaus kiinni.. No veikka puolestaan sai jäädä pihalle kun siirryimme sisätilaan jännitysten poistoani varten.

Hieroja harkitsi hetken missä kannattaisi minut käsitellä kun oma-aloitteisesti suuntasin "hoitomatollemme", Kiinalaiselle silkkivillamatolle. Heittäydyin siihen suoralta kädeltä kyljelleni pötköttämään ja eikun hieromaan. Nautiskelin olostani ja mamma tutkaili silmä kovana kuinka hierojan kädet liikkuivat, taisi ottaa vähän oppia jotta osaisi sitten tarpeen tulle hölläillä omin käsinkin lihaksiani.. Hieronnasta nautiskelin täysin siemauksin, mutta venytysten suhteen olin hiukka ronkeli. No onneksi veikka oli vapaaehtoinen siihen että näytettiin kuinka sitten kannattaa ennen näyttelyä venytellä.

Perjantaina näytti sitten nilkutus kadonneen, joten hieronta tuotti toivotun tuloksen. Mamma sopi jo alustavasti että kesällä sitten taas treenikauden alkaessa saan muutaman säännöllisen hieronnan jotta lihakset pääsevät kehittymään kunnolla. Kuulemma periaatteessa alle vuoden ikäistä ei pitäisikään hieroa, ainakaan muokkaavalla hieronnalla, mutta tuo pehmeä sively jota hieroja käytti ei varmasti aiheuta mitään haittaa.

Torstaina tuli vihdoin ja viimein Janutexiltä tilattu pliishaalari (fleece). Veikka oli tosi nyreänä kun se ei saanut mitään vaatteita. Haalari on hiukka liian iso, se tilattiin kasvuvaralla Aatu-iskän mittojen mukaan, mutta eipä tuo reiluus ole pahaksi. Tosin mamma nauroi että näytän vähän räppäriltä kun rintakehä ei täytä haalaria kunnolla joten etumus roikkuu kuin räppäreiden housut polvissa.. Aika hot-dog tuolta haalarist kuoriutuu ulos, sinänsä hyvä että näyttelyyn mennessä ei ainakaan kylmyys aiheuta köyristelyä.

Tänään ollut sitten näyttelyyn valmistautumista. Mamma vei minut elämäni ekan kerran kunnon suihkuun, kyllähän kesällä on pesuja tehty pihalla mutta kun tuo kellariin saunaan meno on ollut vähän turhan jännä paikka (veikka ei suostu kellarin rappusia menemään enkä oikein minäkään). Nyt mamma puki päälleni turvavaljaat ja opetti askel askeleelta kuinka kellarin raput mennään alas, ja suihkun jälkeen miten tullaan ylös. Suihku ei ollut kaikkein kivoin kokemus, mutta ei se nyt pahaltakaan tuntunut. Ylös tultuamme mamma meni vielä hakemaan alhaalta jotain ja minä painelin perässä alas-ylös, kohta taas alas-ylös.. joten rappuset on nyt sitten hallinnassa. Iskä totesi jotta tästä lähtien täytyy muistaa kunnolla sulkea kellarinkin ovi töihin lähtiessä. Tähän asti kun kellari on ollut tavaroiden turvapaikka vaikka ovi olisi jäänyt vähän raolleenkin. Nyt ei voi enää luottaa siihen ettenkö kävisi tutkimusmatkalla alhaalla.. Saa nähdä koska veikka uskaltautuu tulemaan alas.

Huomista varten edessä on vielä harjaus ja kynsien leikkuu, sitten ollaan valmiit tuomiolle. Saapi nähdä kuinka tällä kertaa käy...