Nyt häämöttää vihdoin morsiammen visiitti. Mamma on ollut jo lähes hermoraunio yrittäessään järjestää kalenteria koko ajan sillä varauksella että pystyy tarvittaessa viettämään pari päivää meidän koiruuksien kanssa kotona. Kun ei se astutus taida ihan sormia napsauttamalla hoitua..
Tänään päästiin veikan kanssa purkamaan energiaa metsälenkillä (pellot ovat nyt lenkkikelvottomia viljan ja kaatamattoman heinän takia). Naapurustoon takaisin muuttanut mittelspitz-uros on antanut oman lisävärinsä lenkkien suunnittelulle. Mamma kun ei haluaisi meidän rynnivän sinne säikyttämään toista henkihieveriin, joten pitkästä aikaa lenkille lähdettiin niin että Wäne oli hihnassa. Minä olin niin innoissani siitä että pääsin juoksemaan irrallaan, että säntäilin vain jänisten ja muiden elukoiden tuoksujen perään, välittämättä vähääkään naapuruston koirista. Näytti juoksuinto siis palanneen, mikä on tietysti erityisen hyvä ajatellen ensi sunnuntain kisoja. Saa nähdä mitä astutusjutut tekevät juoksuinnolle..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti