Sosiaalista elämää juoksutreeneissä.

Olihan tänäänkin taas melkoisen lämmin päivä. Auton lämpömittari näytti + 25 niihin aikoihin kun minut pakattiin autoon ja matka kohti tuomarinkartanon vinttikoirakeskusta alkoi. Wäiski ei sittenkään päässyt mukaan, mutta tuo ei veikkaa ihan hirveästi haitannut kun Elkku oli taas päivällä vierailulla. Isot pojat jäivät peuhimaan keskenään ja me suunnattiin iskän ja mamman kanssa kisanurmille.

Ensireaktio pihamaalla oli hiukan uteliaan hämmentynyt. Paikalla oli monta minun näköistä hauvaa. Luulin ensin että näkisin sisaruksiani, mutta pian osoittautui että valtaosa minun näköisistä ja oloisista raidakkaista oli whippettejä. Paikalla oli toki monen monituista muutakin vipeltäjää. Itse rakastuin suunnattomasti muutamaan afgaaniin ja salukiin, niiden pidemmät haivenet saivat pääni aivan sekaisin.

Olimme paikalla hyvissä ajoin, ja mikäs siinä oli paikalla ihmetellessä. Olisin kovin halunnut tehdä tuttavuutta (ja teinkin) kaikkien kanssa, niin ihmiset kuin koirat olivat mielestäni tosi kivoja. Ainoat joita hiukan arastelin olivat nuo tummat ja risupartaiset susarit.. Olin niin rentona reissussa että ehdin ottaa tirsatkin ennenkuin mamma uskaltautui päästämään minut kokeilemaan juoksemista pupun perässä. Muutama katseltu lähtö ja sitten oli minun vuoroni. En ollut kyllä ihan kaikkein parhaassa terässä, mutta hyvin lähdin tavoittelemaan saalista ja loppujen lopuksi mamman hiukan autettua pudistelin saaliin hengiltä. Ensi viikolla sitten taas hiukan enemmän...

Huh hellettä!
Melkoisen messevä päivä. Lämpöä piisasi varjossakin kiitettävästi. Nautiskelimme koko porukka pihalla koko päivän. Iskä leikkasi nurmikon mamman nautiskellessa löhöilystä auringossa. Veikka ja minä pörräsimme ruohonleikkurin ympärillä auttelemassa.

Elkkukin poikkesi taas mammansa kanssa auringosta nautiskelemassa. Onneksi Wäiski ei enää ole mustis siitä että Elkku ja minä leikitään. Kovaa painia oli taas tänäänkin moneen otteeseen. Kyllä tässä kummasti kunto kasvaa ja lihakset kehittyvät. Välillä piti tulla sitten taas sisälle varjoon torkuille. Nukkuessahan sitä pieni koira kasvaa..

Mamma huolestui välillä etten vain saa mitään lämpöhalvausta. Onneksi kävin sentään välillä juomassa suihkulähteestä ja sisällä mamma huijasi minut juomaan vettä, kaatamalla veden tonnikalapurkkiin. Tonnikalamakuvettä, Njam!
Välillä maltoin onneksi kyllä lepäillä varjossakin etten mennä viuhtonut pelkästään auringossa. Tosin mamman auringonpalvonta-paikka sai minusta vakituisen vieraan. Vaikken kotona sohvalle saakkaan tulla (jo joskus vähän etutassuja ja pusutteluja) ja sama sääntö pätee sänkyyn, mutta aurinkotuoli oli kuulemma koirasallittua ympäristöä..

Vaikka veikan kanssa painitaan ja nahistellaan niin kyllä Wäne on myös elämääni tärkein otus, veikan kuonon viereen on turvallista käpertyä päiväunille.


Iltasella tehtiin taas puoliviikkois mittaukset. Iskä teki heti ensimmäisellä viikollani tuollaisen kätevän pituusmittarin. Tämä kuva ei ole ihan oikeasta mittaustilanteesta, vaan ihan vaan näytiksi kaikille kuinka homma hoituu. Veikkakin tykkää mittailusta niin että tulee aina ensin mitattavaksi ja vasta sitten on minun vuoroni. Tämän päivän strategiset mitat: Säkä 51 cm, Paino 15,1 kg. Ja veikkakin halusi säkänsä julkaistavan, tuo on tällä hetkellä 74,5 cm. Meistä tulee IIIIISOJA poikia. :)

Muutamia poseerausharjoituksia..

Kesä kesä kesä kesä.....

Ihastuttavan lämpöinen viikko takana, nautiskelen suunnattomasti saadessani köllötellä pihalla auringossa. Parina päivänä Elkkukin on ollut seurana nautiskelemassa auringosta. Wäiski ei ihan niin suuresti pidä näistä helteilyistä, läähätys on armotonta, mutta onneksi veikka osaa hakeutua varjoon ettei olekaan siinä kaikkein kuumimmassa paikassa.

Perjantaina alkoi mamman kesäloma, joten meillä oli päivällä ennen iskän töihin lähtöä mahdollisuus kävellä suolle. Wäiski ja minä juoksimme aivan hulluina pitkin hetteikköjä. Kerrankin on pienemmästä koosta hyötyä kun en uppoa läheskään niin syvälle kuin veikka, joten vauhtimme oli suunnilleen samaa luokkaa. Että meillä oli mukavaa! Veikka opetti senkin kuinka saa mamman ja iskän kiljumaan: Piehtaroidaan ensin oikein kunnon suomutalikossa niin että turkki on yltä päältä valuvan märkä ja juostaan sen jälkeen mamman ja iskän viereen purauttamaan.. Tosin jostain kumman syystä minun purautukseni sai aikaan lähinnä hysteerisen naurukohtauksen... Odottakaas vaan kun saan yhtä upean turkin kuin veikalla..

Mamma ja iskä totesivat että aika hyvin olen ehdollistunut kutsupilliin. Seikkailimme veikan kanssa suolla pois näköpiiristä ja mamma ja iskä olivat kipittäneet kotiin päin meitä piiloon. Mamma vihelsi pilliin ja sieltä tultiin kuin tuulispäät. No taitaa osuutensa olla niillä maailman herkullisimmilla makupaloilla joita saan aina kun tulen luo pillin soitosta.

Viime yö meni vähän itkuskelun puolelle, ilmeisesti joko on kasvukipuja tassuissa tai olen vaihtamassa hampaita, mamma ja iskä ei oikein päässeet selvyyteen kun pureskelin vuoron perään jokaista tassuani. Toisaalta päivällä tuppaan puremaan kaikkea muutakin mikä osuu kohdalle: ensisijaisesti veikkaa, pöydän reunaa, tuolia, mamman pohkeita.. välillä olen todellien gremlinsin riiwiö..

Vempuloitu mittaus:
Paino 13,3 kg ja säkäkorkeus 49,5 cm.
Ei ihme että tuntuu että kasvan aivan silmissä....

Toinen viikko ja rapiat...

Mammalla on ollut niin hoppuisa viikko ettemme ole ehtineet päivittää kaikkea mahdollista ja mahdotonta tapahtunutta. Joten täältä pesee ja huuhtelee koko viikon aktiviteetit.

Iskä oli viime viikonlopun reissussa ja kotiutui maanantaina. Hämmästys ja ihmetys oli suuren suuri kun olin kuulemma kasvanut ihan silmissä. Toinen suuren suuri hämmästys oli kun illalla näytimme mamman kanssa kuinka olimme harjoitelleet luoksetuloa ja seuraamista ja muutakin koulutusta. Mamma oli syöttänyt minulle ja veikalle ison pussillisen makupaloja opettaessaan että aina kun pillistä tulee piiiiiiiiitkä vihellys pitää tulla luokse, sillä silloin on herkkuja tarjolla. Sitten jotain muuta harjoiteltiin sellaisen naksumisen ja herkuttelun merkeissä. Mamman kädessä naksahti ja sitten saatiin veikan kanssa makupalat. Minä yritin kovasti nuuskia mikä sielä kädessä naksui ja aina kun nuuskin sitä kättä niin naksahti ja taas tuli herkkuja.. Jännää.

Maanantai-iltana kävimme myös noutamassa minulle uuden makuupaikan. Se on vähän samanlainen kuin veikan säkkituoli mutta jonkin verran suurempi ja kovempi. Pedin noutomatka oli aika jänskä kun lähtiessä mamma ja iskä laittoivat minut veikan kanssa auton perälle. Tähän asti kun olin aina reissannut mamman kanssa takapenkillä ja veikka yksin takana. Alkumatka meni todella hyvin, tosin veikkaa stressasi hirvittävästi että kuinka turvallista on että minä matkustan takana, jos vaikka joku auto ajaa perään ja sattuu jotain. Välillä tuo Wäiski on aivan toivoton hössöttäjä. Minä laulon jossain vaiheessa reissun kunniaksi serenaadin. Ja kun totesin ettei me oikeastaan olla mihinkään mielenkiintoiseen paikkaan menossa niin aloin nukkumaan.

Torstaina oli jännä päivä. Mamma oli varannut iskälle ja minulle ajan eläinlääkärille. Veikka olisi halunnut lähteä mukaan, mutta iskä lähti minun kanssa kahdestaan. Jännitin hiukan yksin auton perässä reissausta, ja piristin autoilua laulamalla serenaadia koko reilun kymmenen kilometrin matkan. Eläinlääkärillä sain ensimmäiset rokotukset ja eläinlääkäri totesin minun olevan älykkään oloinen, suorakinttuinen mukava kaveri. Nuuskuttelin kaikessa rauhassa tutkimushuonetta ja taisin antaa melkoisen positiivisen ensikontaktin polskeista tuolle eläinlääkärille. Eläinlääkäri totesi että minulla on tässä vaiheessa ehkä hiukan orastavaa yläpurentaa, mutta seuraavassa hengenvedossa jatkoi että kehitykseni on vielä kovasti kesken niin tuosta ei oikein varmuudella voi mitään sanoa ja kun hän ei tiedä kuinka rotuominaisesti kuuluisi olla niin ei tuosta ainakaan ei tarvinne huolestua.. Kaiken kaikkiaan tuo oli mukava käynti ja toivon pian pääseväni uudestaan tutkailemaan kaikkia mukavia tuoksuja.

Torstai oli myös ensimmäinen päivä kun iskän töihin lähtiessä jouduimme odottamaan siihen asti että mamma tuli töistä. Muuten odottelu meni veikan kanssa ihan hyvin, mutta parit pisut olin lirauttanut lattialle. Illalla töistä tullessaan iskä toi meille veikan kanssa vielä mahtavat ydinluut makupalaksi. Tosin olisimme veikan kanssa halunneet tietenkin samat luut.. Mutta sopu sijaa antaa ja kun sain isomman luun tassuihini murisin veikalle niin ettei tuo uskaltanut ottaa sitä. Murisin kyllä iskällekin mutta tuo ei välittänyt murinoistani vaan otta luun minulta kuitenkin. Tosin iskä kyllä antoi luun heti kohta takaisinkin.

Perjantaina iskä vei minut ja veikan suolle kävelylle. Meistä Wäiskin kanssa oli mahtavaa hyppiä, pomppia ja kieriä suon rahkasammalilla, vesi ja muta vaan roiskuivat. Mamma totesi illalla että aivan kuin minun reisilihakseni olisivat kasvaneet, toisaalta mikäs ihme kun jatkuvasti mennä touhotan.

Nyt hiukan päiväunille ja sitten viikkomittaus ja punnitus..

Viikko ja vähän päälle..

Niin se aika rientää vauhdilla. Joka päivä tapahtuisi paljon huomion ja muistiinpanon arvoista, mutta se kirjoittaminen....



Torstaina toinen mummu kävi mamman siskon kanssa katsomassa minua. No "täti" ei ollut kyllä Wäiskiäkään nähnyt, vaikka veikka on ollut täällä jo 8 kk. Saimme veikan kanssa tuliaisiksi "hammasharjoja" ja puruluu-renkaan.
Olin jotenkin väsyneen unenpöppöröinen vieraiden tullessa, piristyin kyllä jonkin verran ajan kuluessa, mutta parhaaseen härdellys-vauhtiin emme oikein syttyneet. Iltasella kun vieraat olivat lähdössä, mamma erehtyi hetkeksi päästämään veikan irti. Kuinka ollakaan veikka (ja minä perässä) karkasi naapuriin kun Lyyli oli juuri ihmistensä kanssa lähdössä lenkille.. Mamma sai taas loppujen lopuksi kampata Wänen ja suunnilleen maata veikan päällä jottei tuo kiinni jäännin jälkeen karannut uudestaan.. Minäkin intaannuin niin lenkkiajatuksesta että loppujen lopuksi mummu joutui kantamaan minut pihalle..

Eilen illalla sitten poikkesi eräs tuttava tavaratoimituksillaan, ja taas sama juttu, kun mamman silmä vältti lähti Wäiski karkumatkalle. Minä olin vähän hitaampi ja mamma melkein onnistui nappaamaan minut ennenkuin kerkesin perään. No pellon laitaan asti ennätin ja siitä mamma sai sitten maaniteltua minut takaisin. Veikkakin tuli kiltisti omia aikojaan takaisin, johtui varmaan siitä ettei Lyyli ollut pihalla, pelkät ihmiset kun eivät kiinnosta ihan niin paljoa kuitenkaan.. Mamma on viettänyt jonkun hetken lueskellen koulutus-asioita netistä, minun kanssani kun ei kuulemma haluta tehdä samoja virheitä kuin veikan kanssa.. Ja tietysti kuulemma olisi toivottavaa että veikkakin pysyisi oman lauman tuntumassa eikä luvatta laajentaisi reviiriä..

Perjantai oli muuten aika jänskä päivä. Iskä lähti moottoripyörä-reissulle torstai-iltana joten olemme veikan kanssa ihan mamman hoteissa. Torstai-perjantai yö meni suht hyvin, mamma epäili minun pyrkivän iskän sänkyyn yöllä, mutta nukuinkin ihan kiltisti säkkituolissa. Aamulla normaalit aamupisut ennen mamman töihin lähtöä ja sitten menikin systeemit sekaisin: Ruuat tarjolle ja portit kiinni. Olisin kyllä halunnut vielä kömpiä säkkituoliin nukkumaan, mutta mamma nosti minut eteisen punaiselle tyynylle ja käski nukkua siinä ja odottaa kiltisti. Veikalle tämä oli normaalia joten minäkin rauhotuin paikalleni vaikka ihmettelinkin miksi näin aamutuimaan... Sitten saimmekin olla piiiiiiitkään yksin. Naapurin likka kävi iltapäivällä päästämässä meidät pissulle ja taas pitempi pätkä yksin ja sitten tuli mamma.

Aikani oli ilmeisesti käynyt pitkäksi, sillä olin mönkinyt olohuoneen portin auki ja olimme ilmeisesti veikan kanssa olleet olkkarissa enemmänkin. Olin lurauttanut tv:n eteen kolmet pissit, kahdet lattialle (ihmeen hyvä laminaatti kun ei mitään jälkeä jäänyt moisesta), ja yhdet taljalle. Samoin yhdet kakat oli taljalle tullut. Mamma oli tyytyväinen että ruokani on niin hyvää koostumukseltaan, kikkareet sai siististi pois eikä taljaan jäänyt niistä jälkiä (onneksi tähtäsin sille tummanruskealle osalle). Olkkarin lisäksi oli yhdet pissit tullut ihan oikeaankin paikkaan eteisen lehdille.

Vaikka olimme touhunneet olkkarissa, niin mitään tuhoja emme olleet tehneet. Taitaa siitä olla hyötyä että mamma on noita luita meille kantanut. Ja onneksi on noita omia leluja joiden kanssa leikitään veikan kanssa.

Tänään aamulla mammalla oli meikkikeikka, jonka takia jouduimme taas heti aamusta eteiseen. Parin tunnin yksinolon olimme ilmeisesti viettäneet lähinnä nukkuen, sillä mitään ei ollut sisälle tehty, ja portitkin olivat saaneet olla rauhassa.

Mamma tuossa hiukan suunnitteli että mikäli iltapäivälle keli vähän kirkastuisi eikä ainakaan sataisi niin voisimme lähteä katsomaan Käpylän kyläjuhlaa. Tuo toimisi hyvänä harjoituksena ihmisiin ja koiriin totuttautumisena. Ja ehkä jos jopa menisimme bussilla niin tulisi sekin puoli harjoiteltua.. Mutta katsotaan nyt mitä tästä tulee. Kuulemma nurmikkokin pitäisi leikata, se kuulostaisi minusta paljon mielenkiintoisemmalta, vaikken oikeasti vielä tiedäkään mitä se edes tarkoittaa...

Vii.... - Kuudes päivä!

Uskomatonta mutta totta, nukuin koko ma-ti välisen yön heräilemättä. Tai siis tokihan havahduin ja vaihtelin asentoa mutten missään vaiheessa pyrkinyt pihalle tahi hiipinyt tekemään tarpeitani mihinkään. Iskä oli jättänyt olohuoneen portin auki, ja veikka oli nukkunut ainakin alkuyön olohuoneessa, ehkä se oli rauhoittanut osaltaan tilannetta.

Vaikka minä en herännyt, niin mamma heräili, tuo kun tuppaa kävelemään tahi puuhailemaan unissaan, nytkin olin kuulemma yöllä kateissa kun ei kuulunut vaativaa ulos pääsyn vaatimusta, luuli mamman alitajunta että olin kadonnut seinän ja lattian väliin... En minä ihan NIIIN pieni sentään ole... :)

Mammalla oli edessä ensimmäinen työpäivä minun tuloni jälkeen. Tuo lienee osaltaan aiheuttanut rauhattomuutta. Herätyskellon soidessa kuuden tienoilla, ihmettelin hetken ääntä säkkituolissa. Ennenkuin toinen kello ehti soida (n. 10 minuutin torkkuvara) aloin haukotella vaativaan ääneen, joten mamma arvasi että nyt olisi aiheellista nousta ja päästää meidät pojat pissille. . Voi että! Hiiiiirrrvittävän pitkät pissit ja loppujen lopuksi paritkin kakit. Mamma oli maanantaina tehnyt todella herkullista sydän-riisi-ohra mössöä jota saimme Wäiskin kanssa pari ruokalusikallista nappuloiden kyyntipojaksi, meni desi kaupalla nappuloita moisen höysteen kanssa. Onneksi tuota herkkua on jääkaapissa useampi litra joten nappulat varmasti maistuvat lähiaikoina. Lisäksi matokuurin kyytipoikana saimme raakaa jauhelihaa... Nam!

Päivä meni iskän kanssa peuhatessa, kunnes sitten puolen päivän jälkeen Wäiski ja minut suljettiin eteiseen porttien taakse ja iskä lähti töihin. Iltapäivällä oven takana oli vieras ihminen. Wäiski onneksi tunnisti tulijan naapurin nuoreksi neitokaiseksi joka oli lupautunut koulusta tullessaan tulla päästämään meidät pojan pissille, ettei tarvitsisi odottaa mamman kotiutumista.

Mamma tuli töistä viiden maissa ja ihmetteli suuresti kun emme olleet veikan kanssa tuhonneet mitään. Ei yhtään lätäkköä eikä läjää sisällä. Onneksi keli oli mahtavan aurinkoinen niin mamma puuhaili kukkapenkeissä ja me veikan kanssa saatiin meuhkata pitkin pihaa. Naapurin pikkulikan poikettua katsomassa minua, päätti veikka viedä minut toiseen naapuriin. Mamma ei oikein tykännyt kun kuulemma isoveikka opetti minulle pahoja tapoja. Vaikka mamma huusi meitä tulemaan takaisin niin veikka juoksi kymmenisen metriä, pysähtyi varmistamaan että tulin perässä ja jatkoi taas kymmenisen metriä jne jne kunnes olimme naapurissa. Kun mamma sai veikan kiinni seurasi melkoinen ripitys ja lopputulos oli että veikka joutui juoksulankaan. No ei tuokaan meidän peuhaamistamme hirveästi hillitse, juoksulangalla kun on matkaa 50 metriä ja lisää liikkuvuutta antaa vaijerissa kulkeva fleksi josta löytyy köyttä kuudetta metriä..

Tämäkin päivä meni lähes yhtä hienosti, yhdet pissit oli sisälle lurahtaneet, mutta muuten olimme olleet oikein kiltisti. Huomenna on taas päivä jolloin ihmiset ovat kanssamme koko päivän, ja perjantaina joudumme sitten olemaan koko pitkän työpäivän keskenämme...

Neljäs päivä.

Tämä päivä taitaa mennä enemmän lepäilyn puolelle. Eilis iltana mahduttauduimme veikan kanssa samaan säkkituoliin. Homma meni ihan hyvin silloin kun Wäne oli tuolissa ja minä käperryin sitten paikalleni. Tosin veikalle tuli aika nopeasti kuuma tuuheine turkkeineen ja hän siirtyi taas mamman jalkopäätyyn lattialle. Kolina vaan kuului kun luut laskeutuivat kovalle pinnalle.. :) jossain vaiheessa yöllä mamma havahtui taas vaatimukseeni päästä pihalle. Tuolloin oli vain kova pisuhätä. Sen verran unessa tuntui mamma olevan että kun jäin hetkeksi eteiseen taivastelemaan ja mamma nappasi minut syliin ja nosti ulos niin hups, ovi loksahtikin lukkoon selän takana.. No kun pissit oli tehty niin ei mamman auttanut kuin soittaa ovikelloa. Wäne rähähti haukkumaan, vaikka oli meidän kanssa pihalla. No onneksi iskä heräsi päästämään meidät sisään..

Myöhemmin yöllä mamma havahtui siihen että valitin kun sattuu, hirveä paniikki, missä minä olen, mitä on tapahtunut? No onneksi kyse ei ollut sen kummemmasta kuin siitä että Wäne oli säkkituoliin tullessaan kääntynyt niin että makasi takajalkojeni päällä, enkä saanut tassuja vedettyä pois pinteestä. Mamma työnsi veikkaa hiukan syrjään ja kömmin lattialle verryttelemään, jonka jälkeen palasin takaisin nukkumaan...

Jälleen yö ettei sisälle sattunut yhtään vahinkoa. Mamma on niin ylpeä minusta!

Kolmas päivä.

Rankka päivä. Viime yö meni enää yhdellä herätyksellä. Veikkakaan ei enää ärhennellyt minulle makuupaikasta sillä uusiojakomme mukaan minä nukun säkkituolissa ja veikka mamman jalkopäässä lattialla. Yöllä minulle iski melkoinen hätä ja vaativaan ääneen kerroin tarvitsevani pihalle tai muutoin joku saa siivota jälkiä. Onneksi mamma heräsi, päästi meidät ulos ja tein heti pisut ja iiiiiisot kakat. Mamma oli niin ylpä minusta.

Aamupäivä meni laiskotellessa, tosin jossain välissä taas vähän mitattiin ja puntaroitiin (tulokset samaa luokkaa kuin eilen) ja mamma leikkeli ensin veikan kynnet ja sitten minun. En suunnattomasti pitänyt tuosta mutta pienellä viekkaudella ja odottamalla että olin lähes unessa homma meni kivuttomasti.

Päikkäreideni jälkeen mamma ja iskä päättivät viedä meidät veikan kanssa lenkille. Minullekin otettiin hihna mukaan, sillä eilisen pienen pellolle kävelyn perusteella mamma epäili että sukellan johonkin ojaan kuitenkin. Lähtiessämme liikkeelle iskä otti minut ensin syliin, sillä muutaman kymmenen metrin matka oli melkoista viidakkoa eivätkä minun jalkani vielä ihan olisi riittäneet (niinhän ne luuli). Kun pääsimme paremmalle polulle pääsin maahan ja voi vitsi kun veikan kanssa juoksimme kilpaa pitkin polkua. Pellon laittaan tullessa oli edessä iso oja, iskä nosti minut sen yli ja matka jatkui. Pellon kierrettyämme ja noustuamme pienelle mäen nyppylälle iskä ehdotti mammalle että me kaksi voisimme jo kääntyä takaisin ja iskä ja Wäne jatkaisivat pidemmän lenkin. No mamma halusi kuitenkin että pääsisin suolle asti. Jatkoimme siis sinne. Minulla näytti virtaa piisaavan joten jatkoimme vielä hiukan eteenpäin.

Veikka oli onnesta soikeana saadessaan kyntää pitkin hetteistä suota yltä päältä märkänä, suorastaan saukkomaisia sukelluksia ja teho treeniä uppo maastossa. Minäkin tykkäsin juoksennella rahkasammalilla ja loikkia ojien yli. Mamma nauroi että lenkki oli tasapuolinen, minä tepastelin kevyesti sammalten pinnalla ja wäne upposi vatsaa myöden. Tosin kyllä minullekin muutama vireharvio sattui.

Suorämminnän jälkeen saavuimme metsätielle, nyt en enää tykännyt matkasta ihan niin paljoa, olin märkä ja jo jonkin verran väsynyt. Niinpä iskä otti minut välillä syliin lämmittelemään. En kyllä kauaa viihtynyt vaan halusin taas jo mennä viipottaa veikan perässä. Metsätiellä meidät ohitti sauvakävelijä, ja toinen kävelijä ajokoiran kanssa. Varovaisesti nuuhkaisin ajokoiran kanssa kuonokkain, Wäne piti samalla kovaa metakkaa tien toisella laidalla. Veikka taisi olla huolissaan minusta.

Loppulenkin juoksin taas veikan perässä pitkin pellon laitaa ja metsäpolkua. Ja nyt tulin myös tuon ryteikköisemmän loppupätkän melkeen kokonaan omin jaloin, mamma kantoi vain viimeiset kymmenen metriä jotka olivat kaikkein pahimmat.

Formuloiden ajan otimme pientä unihuilia koko porukka ja sen jälkeen tuli vierailulle taas muutama uusi ihminen ja Elkku.

Elkku on bassetti, suunnilleen isoveikkani ikäinen ja ollut veikkani paras leikkikaveri. Nyt tilanne olikin hiukan muuttunut. Veikka oli minusta todella huolissaan ja Wänen ja Elkun välille meinasi yltyä oikein kunnon riita. Onneksi loppujen lopuksi veikka antoi minun ja Elkun leikkiä, sillä olimme samalla korkeudella, vaikka kieltämättä elkun painoluokka on samaa kuin veikan, ellei jopa enemmänkin..

Jonkin aikaa Elkun perheen vielä ollessa meillä, harjoittelimme veikan kanssa yksin kotona olemista. Ensin en ollut oikein moksiskaan, siis silloin kun veikka oli kanssani sisällä. Silloin kun olin hetken ihan yksin sisällä, en tykännyt siitä vaan lauloin serenaadia ja yritin yltää hyppäämään ovenkahvaan.

Illemmalla mamma yllätti minut vielä paheiden teiltä. Mamma oli luullut minun menneen säkkituoliin, mutta löydyinkin iskän sängystä....

Toinen päivä.

Uusia kasvoja. Aamupäivä meni puuhaillessa kaikenmoista. Mamma siivosi ja leipoi. Iskä rakenteili minulle mittauslaitetta. Iltapäivällä alkoi sitten tapahtua. Pihaan ajoi auto josta purkaantui paljon uusia kasvoja. Pari isoa ihmistä ja pari pienempää. Minä sain välittömästi varsinkin pienistä itselleni ihailijoita. Olin juuri oikean kokoinen, sopiva halattavaksi ja paijattavaksi. Mamma oli hiukan huolissaan kun isompi pienistä ihmisistä otti minut syliin ja kanniskeli, mutta onneksi kaikkineen nautin olotilastani. Veikkakin rauhoittui pikkuhiljaa ja osasi käyttäytyä oikein mallikkaasti viereiden läsnäollessa.

Kasvattaja perheenikin pistäytyi kotimatkalla. Kasvattajamamma oli iloinen kuinka hyvin olin kotiutunut. Olin kuulemma kasvanut jo parissa päivässä. Mamma ja iskä eivät vielä kertoneet, mutta olivat aamulla saaneet mittaustulokseksi jo 44 cm ja 10,8 kiloa. Tosin painon osalta ei kuulemma ollut ihan varmaa luottamusta meidän vaakaan..

Takana ensimmäinen yö.

Mamma nukkui todella levottomasti, niin kyllä iskäkin. Minä taisin kuitenkin nukkua parhaiten. Illalla valojen sammuessa tulin mamman sängyn viereen, nostin etutassut olkapäälle ja annoin unipusun. Olisi kyllä ollut todella mukavaa päästä mamman viereen sänkyyn, mutta kun se evättiin niin tyydyin kohtaloon. Wäne oli todella mustis, ja kun olin mamman vieressä niin wäne tunki viereen äräjämään minulle, kun sitten suostuin menemään jalkopää kulmaukseen tyynylle maate rauhottui veikkain hiukan ja alistui tuijottamaan minua murhaavasti säkkituolistaan iskän vuoteen viereltä. Sen verran olin säikkähtänyt veikan ärhentelyä että kun hetken kuluttua alkoi massussa kiertää niin en uskaltanut ohittaa säkkituolia vaan tein kakat sängyn jalkopäähän. Melkoiset aromit!! No onneksi mamma ja iskä oli vielä herellä (tosin siihen hajuun olisi herännyt varmaan ruumiitkin) ja kikkareet saatiin pois ja lattia pyyhittyä tolulla.

Yölle tuli kaikkiaan kolme herätystä, kakat, pissit ja vesikupin kaato. Voi todeta että jokaiseen härdelliin oli isoveikka jollain tasolla syyllinen, säikytteli sen vesikupinkin kanssa niin että vesi vaan lenteli pitkin eteisen lattioita..

Aamupäivällä pääsin sitten mamman ja iskän kanssa shoppailemaan tikkurilan eläintarvikeliikkeeseen. Mamma osti minulle hienon violetin kaulapannan (pääsin eroon siitä kissan pannasta), lisäksi iso säkki ruokaa ja pussilinen pakasterustoja.. Nami! Kaupassa oli muutenkin kivaa, pari mukavaa myyjää jotka rapsuttelivat minua ja ihailivat pitkiä kinttujani, sekä pari isoa valkoista karvapalloa. Mamma sanoi että nekin olivat koiria. Tosin mielestäni ne näyttivät vai ylisuurilta isoveikan villahousuilta. Kaupasta lähtiessä näin vielä ulos kytketyn nuoren rotwailerin joka alkoi haukkua. Se oli koira, siitä ei ollut epäilystäkään.. Kun pääsin takaisin autoon nukahdin ja nautiskelin taas automatkan unten mailla. Mukavaa hurinaa pitää tuo härveli jolla liikumme paikasta toiseen..

Iltapäivällä iskä hävisi jonnekin ja jäin mamman ja veikan kanssa kahdestaan. Mamma naureskeli minulle ja veikalle kun totuttelimee leikkimään toistemme kanssa. Olin kuulemma todellinen riiviö kun veikan ärähtäessä sanoin ensin viu ja hetken kuluttua roikuin taas jo poskiparrassa hampaineni... sisua minulta ei kuulemma ainakaan puutu..

Veikka opetti minua saalistamaan ja vetoleikkeihin.

Uuteen kotiin.

Saanen esittäytyä, olen Alfa, Polskis Alfa Romeo. Tunnustan myös kutsumanimiä nappula, afu, alfalainen ja pikku juniori. Siis edellytyksellä että satun haluamaan kuunnella yhtäkään nimeä... Synnyin tähän maailmaan 15.3.2006 Lusissa Polskiksen kenneliin, jossa elin onnellisen petuajan seitsemän sisarukseni, emäni ja isäni, ja ihmisperheeni hoivissa.

Vähä vähältä sisarukset katosivat kuka minnekin, osa lähti Puolaan, loput pitkin suomea. Valtaosa meistä taisi kyllä levittäytyä pitkin eteläistä Suomenniemeä..

Viimein 25.5.2006 ilmaantuivat minun noutajani. Mamma, Iskä ja isoveljeni Wäne, tai no velipuoleni, sillä meillä on vain sama isä..

Ensimmäinen automatkani oli aika jännä, Heinolan tietämillä esitin pienen jäähyväis serenaadin lapsuuden kodilleni, mutta muuten nautin matkanteosta ja nukuinkin muutamaan otteeseen. Lahdessa pysähdyimme pissipaussilla "mummolassa" ja sain testata millaista on olla talutushihnassa. Kasvattaja-mammani oli totuttanut minut jo kissan kaulapantaan joten se ei aiheuttanut vempulointia, mutta en ollut ihan täysin samaa mieltä siitä mihin suuntaan hihnassa kujetaan.

Vajaan tunnin paussin jälkeen matka jatkui kotia kohti. Perille päästyä aloitin tutkimusmatkailun pitkin pihapiiriä ja sisätiloissa. Paljon uusia jännittäviä tuoksuja ja paikkoja. Olohuoneen lattialta löysin mielenkiintoisen turkin, se tuntui melkein emoni turkilta ja yritin kovasti saada tuota lattialla loikovaa otusta leikkimään kanssani, jostain syystä ihmiseni kielsivät minua sanoen, Ei revi sitä taljaa. Ilta meni osin paikkaani hakien, osin isoveikkaa riivaten, totesin että hänellä on maailman upeimmat "villahousut" ja häntä josta saa hyvin naskalihampailla kiinni..