Nyt olikin mamman ja minun ensimmäinen näyttely kahdestaan. Iskä oli niin flunssainen että todettiin viisaammaksi jättää tuo kotiin potemaan oloaan. No paikkahan oli entuudestaan tuttu eikä ajomatkakaan ollut kummoinen joten eiköhän me mamman kanssa selvitä.
Ilmoittautumisen perusteella meidän piti olla ainokainen polski paikalla, joten enempi tai vähempi "kunhan mennään"-ajatuksella mamma lähti tuonne. Yllätys olikin melkoinen kun paikalle saavuttaessa havaittiin että onhan täällä toinenkin polski. Tosin kovin eri sarjoissahan me kisasimme, Quatrain's Cytra Swanlake kun on moninkertainen voittaja ja veteraani. No oltiinhan me sitten rodun paras kisassa yhtä aikaa samassa kehässä ja mamma ei meinannut uskoa silmiään kun tuomari antoikin minulle ROP ruusukkeen.
Kehän jälkeen mamma soitti iskälle ja kysyi ihan vaan varmistukseski että mitäs se nyt oikein tarkoittikaan kun saatiin puna-keltainen ruusuke..? Eli sitten oli suuntana ROP-kehä.
Aikaa sai kulutella, käytiin panta ja hihnaostoksilla, pariin otteeseen pihalla ja ihmeteltiin. Mamman työtuttu oli paikalla tyttärensä ja pienen valkoisen koiransa kanssa. Tyttö osallistui junior-handler kisaan ja halusi kokeilla vähän isomman koiran handlausta. No mamma antoi kokeilla miten minun kanssani pärjäisi. En tietenkään ollut oikein kiinnostunut, en makupaloista en suun naksauksista, enkä varsinkaan siitä että minua yritettiin asetella johonkin seisoma-asentoon. Lopputuloksena näytin sitten siinä käytävällä luppakorvaiselta dromedaarilta, joten likka totesi ettei hän taida viedä minua kehään...
No ROP-kehästä ei ole mitään kerrottavaa.. tulipahan käytyä.
