Tänään oli mielenkiintoinen päivä odotettavissa. Mamma tuli kotiin jo iltapäivällä ja sitten alkoi vieraiden odottelu. Friidu tulisi käymään. Jo siinä vaiheessa kun auto kääntyi postilaatikoilta meidän tielle aloitimme Wänen kanssa mekastuksen. Olin taatusti vaistonnut mitä oli tapahtumassa. Jos en Friidua osannut odottaa, niin mamman reaktiosta päättelin sentään että jotain oli tapahtumassa..
Ja voi sitä riemua kun likka tuli autosta!! En meinannut pysyä hihnassa lainkaan. Ei ollut lainkaan epäselvää mikä oli homman nimi ja Friidu oli aivan yhtä innoissaan, vaikka nyt ensin piti vähän muodon vuoksi muka purista..
Onneksi Friidun kasvattaja oli tullut mukaan, sillä vaikka intoa ja halua oli meillä kummallakin, niin mamma totesi että ei siitä olisi tälläkään kertaa tullut mitään ilman apua. Kyllä se kokemus vaikutti taas asiaan todella paljon ja mammakin oli itseasiassa rennompi kun sai jättää "vastuun" jollekin joka tiesi mitä tapahtuu ja mitä pitää tehdä. Ja mikä myöskin oleellista, kun joku osasi katsoa hieman kauempaa että mihin meidät kannatti sijoittaa astumista yrittämään jotta saatiin minun ja Friidun mittasuhteet tasapainotettua maanpinnan muodolla.
Välillä pidettiin pieni paussi kun mamma epäili puhtini loppuvan. Friidu joutui siksi aikaa "jäähylle" autoon ja minut pistettiin sisälle. Lauloin miltei koko ajan serenaadia, rampaten ikkunasta ovelle ja taas takaisin. Ei siis puhettakaan että olisin malttanut asettua lepäämään. No toisalta, kyllähän ne kierrokset laantuivat verrattuna siihen että yritti liehitellä ja hyppiä koko ajan..
Tauon jälkeen oli sitten tovi taas liehittelyä ja leikkiä. Ja sitten se lopulta onnistui. Sisään ja nalkkiin. Jälleen oli erittäin hyvä että paikalla oli kokemusta. Mamma kun olisi antanut meidän ruveta venkoilemaan kääntymistä, mutta ohje oli että helpommalla päästään kun seisomme Friidun kanssa periaatteessa rinnakkain. Tai siis minä tietysti osin Friidun takamuksen yllä, mutta siis päät vierekkäin. Mamma ja Friidun iskä saivat oikein tosissaan kannatella meitä kun asento oli sen verran epämukava että minä ainkain painoin sitten koko painolla mammaa vasten..
No reilu vartti sitä piinaa piisasi. Ja kun irtosimme toisistamme lennätettiin Friidu vauhdilla autoon ja minä jäin terassille katselemaan perään. Mamma olisi pistänyt minut heti sisään lepäämään, mutta vaikka haarovälissä aristi, niin kyllä silti piti vähän vielä uikuttaa Friidun perään..
Illalla olin sitten kyllä varsin väsynyttä poikaa. Mamma lämmitti meille saunan ja pääsin rentouttamaan lihaksia sitten sinne. Kyllä se taas vaan teki hyvää..
Perjantaina me sitten ajellaan vierailulle Friidun luo. Varmuuden vuoksi yritetään vielä toistamiseen.
