Mualaiselämää..
Lauantaiaamuna iskällä oli herätyskelloja kaksin kappalein soimassa todella aikaisin (ainakin mamman ja minun mielestä). No aamun puuhaaminen ja pakkaaminen alkoi ja ennen puolta kahdeksaa iskän auto starttasi kohti espoota. Mamma järjesteli hetken verran huushollia ja pakkasi meidän reissuriiselin maalle lähtöä varten, ja puoli kymmenen maissa me sitten suuntasimme kohti Sulkavan mummulaa..
Matka meni kaikkiaan nopeasti, kerrankin veikka ja minä olimme käyneet kunnolla pissillä ja kakilla ennen liikkeelle lähtöä, joten auton tankkausta ja mamman pissipaussia Heinolassa (jossa onnistui vielä bensiksellä näkemään tutun ja antamaan häämeikkausohjeita) lukuunottamatta matka meni sujuvasti ja kaarroimme mummulan pihaan hyvässä aikataulussa.
Poikkeuksellinen tilanne kun paikalla oli koko mamman sisarusparvi, ja näin ollen myös mamman siskon uusin perheenjäsen - Pomo. Pomo on sakemannin, collien ja ajokoiran sekoitus. Ja kuten mamma totesi, tuosta turbo-pakkauksesta tulee mieleen vanha Aatu, tai siis se mitä Aatu oli pentuna... :)
Mummu totesi että hän oli ollut sitä mieltä että Pomo juoksee lujaa, no jostain kumman syystä ei noilla pikku jaloilla vielä pysytty kunnolla minun ja wänen vauhdissa, vaikka sitkeästi pomo kyllä yritti.. Mamma piti minua varmuuden vuoksi auton perässä hihnassa, joten valtaosan aikaa olin pikkusankarin tavoitettavissa, mutta sitten kun mentiin pellolle juoksemaan niin Pomo ja Wäne saivat tehdä yhteistyötä yrittäessään pysäyttää revittelyäni, eivätkä onnistuneet.. Ähä!
Kun ihmiset menivät heinäpellolle keräämään paaleja, jouduin minä (ja välillä Wänekin) jäämään pihalle kytkettynä, kuulemma muuten olisimme saaneet olla mukana, mutta kun aloimme wäntyn kanssa kilvan merkkailla heinäpaaleja... : Ihmisten tyhjentäessä paalikuormaa saraniin, auttoi pomo minut irti hihnasta, maitohampailla saa hyvin nopeaan natustettua hihnan paloiksi, joten karkasimme rantaan uimaan ja peuhaamaan.
Välillä jouduimme toki Wäntyn kanssa muistuttamaan Pomolle kuka onkaan se todellinen pomo tässä laumassa, mutta hyvin osasi pikkumies ottaa paikkansa lauman pohjimmaisena.
Kaikkineen oikein mukava viikonloppu, jos ei oteta lukuun häiritseviä kärpäsiä joita tuntui sisällä ja ulkona piisaavaan oikein urakalla. Onneksi mummu löysi meille sitten kärpäsverkkokatoksen joten toisen yön saimme nukuttua kohtuullisesti mamman vieressä, kärpästen suristessa katoksen ulkopuolella.
