lauantaina, kesäkuuta 03, 2006

Viikko ja vähän päälle..

Niin se aika rientää vauhdilla. Joka päivä tapahtuisi paljon huomion ja muistiinpanon arvoista, mutta se kirjoittaminen....



Torstaina toinen mummu kävi mamman siskon kanssa katsomassa minua. No "täti" ei ollut kyllä Wäiskiäkään nähnyt, vaikka veikka on ollut täällä jo 8 kk. Saimme veikan kanssa tuliaisiksi "hammasharjoja" ja puruluu-renkaan.
Olin jotenkin väsyneen unenpöppöröinen vieraiden tullessa, piristyin kyllä jonkin verran ajan kuluessa, mutta parhaaseen härdellys-vauhtiin emme oikein syttyneet. Iltasella kun vieraat olivat lähdössä, mamma erehtyi hetkeksi päästämään veikan irti. Kuinka ollakaan veikka (ja minä perässä) karkasi naapuriin kun Lyyli oli juuri ihmistensä kanssa lähdössä lenkille.. Mamma sai taas loppujen lopuksi kampata Wänen ja suunnilleen maata veikan päällä jottei tuo kiinni jäännin jälkeen karannut uudestaan.. Minäkin intaannuin niin lenkkiajatuksesta että loppujen lopuksi mummu joutui kantamaan minut pihalle..

Eilen illalla sitten poikkesi eräs tuttava tavaratoimituksillaan, ja taas sama juttu, kun mamman silmä vältti lähti Wäiski karkumatkalle. Minä olin vähän hitaampi ja mamma melkein onnistui nappaamaan minut ennenkuin kerkesin perään. No pellon laitaan asti ennätin ja siitä mamma sai sitten maaniteltua minut takaisin. Veikkakin tuli kiltisti omia aikojaan takaisin, johtui varmaan siitä ettei Lyyli ollut pihalla, pelkät ihmiset kun eivät kiinnosta ihan niin paljoa kuitenkaan.. Mamma on viettänyt jonkun hetken lueskellen koulutus-asioita netistä, minun kanssani kun ei kuulemma haluta tehdä samoja virheitä kuin veikan kanssa.. Ja tietysti kuulemma olisi toivottavaa että veikkakin pysyisi oman lauman tuntumassa eikä luvatta laajentaisi reviiriä..

Perjantai oli muuten aika jänskä päivä. Iskä lähti moottoripyörä-reissulle torstai-iltana joten olemme veikan kanssa ihan mamman hoteissa. Torstai-perjantai yö meni suht hyvin, mamma epäili minun pyrkivän iskän sänkyyn yöllä, mutta nukuinkin ihan kiltisti säkkituolissa. Aamulla normaalit aamupisut ennen mamman töihin lähtöä ja sitten menikin systeemit sekaisin: Ruuat tarjolle ja portit kiinni. Olisin kyllä halunnut vielä kömpiä säkkituoliin nukkumaan, mutta mamma nosti minut eteisen punaiselle tyynylle ja käski nukkua siinä ja odottaa kiltisti. Veikalle tämä oli normaalia joten minäkin rauhotuin paikalleni vaikka ihmettelinkin miksi näin aamutuimaan... Sitten saimmekin olla piiiiiiitkään yksin. Naapurin likka kävi iltapäivällä päästämässä meidät pissulle ja taas pitempi pätkä yksin ja sitten tuli mamma.

Aikani oli ilmeisesti käynyt pitkäksi, sillä olin mönkinyt olohuoneen portin auki ja olimme ilmeisesti veikan kanssa olleet olkkarissa enemmänkin. Olin lurauttanut tv:n eteen kolmet pissit, kahdet lattialle (ihmeen hyvä laminaatti kun ei mitään jälkeä jäänyt moisesta), ja yhdet taljalle. Samoin yhdet kakat oli taljalle tullut. Mamma oli tyytyväinen että ruokani on niin hyvää koostumukseltaan, kikkareet sai siististi pois eikä taljaan jäänyt niistä jälkiä (onneksi tähtäsin sille tummanruskealle osalle). Olkkarin lisäksi oli yhdet pissit tullut ihan oikeaankin paikkaan eteisen lehdille.

Vaikka olimme touhunneet olkkarissa, niin mitään tuhoja emme olleet tehneet. Taitaa siitä olla hyötyä että mamma on noita luita meille kantanut. Ja onneksi on noita omia leluja joiden kanssa leikitään veikan kanssa.

Tänään aamulla mammalla oli meikkikeikka, jonka takia jouduimme taas heti aamusta eteiseen. Parin tunnin yksinolon olimme ilmeisesti viettäneet lähinnä nukkuen, sillä mitään ei ollut sisälle tehty, ja portitkin olivat saaneet olla rauhassa.

Mamma tuossa hiukan suunnitteli että mikäli iltapäivälle keli vähän kirkastuisi eikä ainakaan sataisi niin voisimme lähteä katsomaan Käpylän kyläjuhlaa. Tuo toimisi hyvänä harjoituksena ihmisiin ja koiriin totuttautumisena. Ja ehkä jos jopa menisimme bussilla niin tulisi sekin puoli harjoiteltua.. Mutta katsotaan nyt mitä tästä tulee. Kuulemma nurmikkokin pitäisi leikata, se kuulostaisi minusta paljon mielenkiintoisemmalta, vaikken oikeasti vielä tiedäkään mitä se edes tarkoittaa...

Ei kommentteja: